TULIAISIA

Kävin työreisulla Helsingissä. Melkein olisi voinut jäädä reisu tekemättä, kaikenlaista pikkuharmia, mutta Akateemisesta löysin onneksi pari kirjaa. Lisäksi kävin Oulunkylän Lankamaailmasta, mutta koska olin vain käsimatkatavaroin liikkeellä, en ostanut sieltä yhtään mitään. Oho! Olihan valikoima hiukan Prisman lankahyllyä laajempi, mutta hinnat hillitsi ostointoa riittämiin. Jos vielä teen monivärisen kirjoneuleen, sitten voisin siellä piipahtaa.

Olen varmaan lapsesta lähtien tykännyt fair isle -kuvioista ja nyt löytyi tällainen opus 25 eurolla, mikä on vielä käsityökirjalle kohtuullinen hinta. Kirjassa on alussa ohjeita kirjoneuleen suunnitteluun ja neulomiseen (en esim. tiennyt että silmukasta tulee erikokoinen sen mukaan, ottaako langan toisen langan ylä- vai alapuolelta) ja sitten erilaisia valmiita kuvioita.Toisessa kirjassa opetetaan piirtämään oma yläosan peruskaava ja varioimaan sitä, mutta mitä hittoa, netistä pitää kuulemma erikseen hakea tietyt piirtämistä ohjaavat mittapisteet. Höh, miksi niitä nyt ei sitten voinut liittää tähän opukseen? Joka tapauksessa tämä pitää testata ensi tilassa, sillä vaikka olisin normaalipainoinenkin, kroppani mittasuhteet eivät vastaa keskivertoarvoja enkä juuri koskaan pysty käyttämään valmiskaavoja sinällään. Ihanana toiveena olisi, että kun teen sen peruskaavan ja ymmärrän hiukan kuosittelua, niin sitten voinkin tehdä Burdan valmiskaavoista omat oikeanmuotoiset versiot.

Helsingissä oli työkokous ja alunperin piti käyttää toinen päivä hyödyllisesti työn merkeissä. Jälkimmäinen päivä muuttuikin vapaapäiväksi enkä saanut enää vaihdettua matkalippuani eli sain luvan tappaa aikaa kaupungilla luuhaten. Joko on niin, että olen vihdoin järkevöitynyt olemaan ostamatta lankoja ja kankaita ihan vain kun halvalla saa ja kaunista on, tai sitten ei vain osunut mitään kohdalle. H:n Eurokangas on normaalisti ihana!, mutta selvisin sieltäkin ilman ensimmäistäkään edullista palakangasta. Kävin sitten kaupunginmuseossa katsomassa näyttelyn Enemmän funkista, Reino. Se oli oikein viihdyttävä, tykkään mustavalkoelokuvista kovin, ja tässä kerrottiin kotimaisen elokuvan takavuosien lavastuksista.

Ensi viikolla on tentti, johon lukeminen on ollut äärettömän vastenmielistä. Kaikki muu tuntuu mukavammalta ja tärkeämmältä, jopa siivoaminen! Ja kuinkas lystiä olisikin levittää kankaita ompelupöydälle ja vähän leikellä. Suu on todella kipeä ja ensi viikolla otetaan koepala, eli se tullee olemaan vielä kipeämpi. Elättelen toivetta parista sairaslomapäivästä, puhetyöläiselle kipeä suu voi olla hankala.

EI JAKSA, EI EHDI

Tämä

 on ihan kiva työ, mutta vaatii liikaa keskittymistä. Siksi aloitin tämän

Siksak-neuleesta tulee mekko, samalla mallilla kuin musta pitsinen (jota en ole jaksanut viimeistellä). Tähän uppoaa kätevästi muutamakin sata grammaa sinisävyisiä lankoja ja taas on lankalaukku vähän kevyempi. Ajatus polvipituisista neulemekoista niin kovasti houkuttelee, vaikka tosi asiassa ne kuitenkin villaisina ovat liian kuumia sisätiloihin ja lyhythelmaisina kylmiä pakkaskeleillä.

Sain sentään pestyä olohuoneen ison ikkunan ja sitten siirrettyä huonekasvit sisälle, ensi yöksi saattaa tulla pakkanen. Ei ollut häävi viime kesä, mutta vielä tympeämpää on pian alkava ainainen koleus ja vedentihku. Sitten tulee räntää kuinka ja pitkään ja lopulta koko maailma peittyy lumeen ja harmauteen. Ensi kesään on niin pitkä aika, ettei sitä osaa edes ajatella. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä en ole syksy- tai talvi-ihminen enkä sellaiseksi opikaan. Pilvisen kesän jälkeen huomaa vielä paremmin, kuinka kunnon lämpöä ja auringonpaistetta tarvitsisikaan.

Mursu kävi uudestaan eläinlääkärillä, tällä kertaa englanninkielisesti. Ihan pätevä tuntui olevan, poika sai lääkkeitä ja on vihdoin alkanut toipua. Koto kaipaisi suursiivousta, mutta kun pitäisi lukea tenttiinkin. Loppujen lopuksi en jaksa kumpaakaan, pöh. Onneksi on sentään kokopäivätyö, jota voi syyttää ajan ja energian viemisestä. Oikeasti pitäisi heittää televisio ja mokkula roskiin ja rajoittaa neulominen tuntiin päivässä.