Tuorein tuotos on tällainen
Sisällä kuvatussa värit näkyvät lähes oikein, nurmikolla kuvatussa näkyy taustana käytetty pussilakana, josta revin myös suikaleet reunan kanttaukseen.
Kankaita olen keräillyt kirppikseltä. Mietin ensin, mitä värimaailmaa seuraavaan peittoon haluaisin ja sitten vain aina kirpparilla poiketessa vilkaisen, onko sopivia kankaita. Kankaiksi käy tietysti varsinaiset tilkut, mutta myös tyynyliinat, lakanat, verhot, pöytäliinat. Näitä kaikkia on tässä peitossa.
Vaikeinta on saada taustakangas pysymään tasaisena. Tälläkin kertaa sain aikaan pari pikku vekkiä, vaikka kuinka yritin neulata huolellisesti ja siloitella ommellessa. Vähän lisää jännityskertointa tuli uudesta koneesta. Ostin Pfaffin Performance 5.0, joka vie ompeluni ihan uudelle tasolle. Näinhän pitää kliseisesti sanoa, ja totta se onkin, ei tosin pelkästään positiivisessa mielessä uudelle tasolle. Vanha Pfaffi tuntuu selkeältä ja luotettavalta työmyyrältä tämän uuden hienohelman rinnalla. Elektroniikkaa on niin, että heikompaa huimaa. Mutta kyllä se oikein houkuteltuna aikamoista de luxe -ompelua tarjoaa.
Päällitikkasin perusompeleista löytyvällä portaittaiselta siksakilla näyttävällä ompeleella, joka oli oikein hyvä minunkaltaiselle vähän sinnepäin tekevälle. Aina ei esim. kantin reunat osu ihan samalle kohdalle, mutta tällä ompeleella tulee tikkaus isommalle leveydelle.
Muita viime aikojen tekeleitä:
Tein sukka- ja villatakkilankojen jämistä dominopeiton. Sen aloittaminen oli yhtä kidutusta, en saanut Novitan ohjeen mukaan tehtyä aloitusta oikein, mutta lopulta parin viikon väännön jälkeen löysin oman tapani. Sinänsä aika mukavaa, melkein aivotonta, neulomista, kunhan idea löytyi. Peitto päätyi pojanpojalle, ja ainakin alkuinnostus oli suuri.
Opettelin myös käyttämään liimaharsoa aplikoinnissa. Eli aplikointikankaalle silitetään liimaharson tahmea puoli, paperipuolelle piirretään kuva ja leikataan, minkä jälkeen poistetaan paperi ja silitetään kuvio kiinni kankaaseen. Tein lempilintuni mustavariksen ja tikkasin ihan vain suoralla ompeleella kiinni. Paita on pesty jo monta kertaa ja hyvä tuli.
Tällaista tällä kertaa. Tiedä sitten, miten tämän blogin käy. Aloitin aikoinaan, koska halusin tallentaa jonnekin lukuisia käsitöitäni, jotka muuten jäävät pikku hiljaa unholaan. Nyt vain tulee niin harvoin päivitettyä mitään. Katsellaan.
