HUOPUNUT

Hieno paita, tykkäsin, joten pitihän se pilata.

Tuo tummemman violetti raita paljastuikin pesua kestämättömäksi ja tadaa, ekan pesun jälkeen tunika kinnaa raivostuttavasti vatsan ja hauisten kohdalta. Onneksi minun olisikin syytä laihduttaa, ja sekään ei auta, voin tarjota puseroa hiukan pienikokoisemmalle jälkeläiselleni.

Tässä on muutenkin ollut pari viikkoa, jolloin kaikki on mennyt pieleen. Kotona hajosi läppäri ja pyykinpesukone, sitten vielä auto. Autottomana jouduin menemään töihin ensin taksilla ja sitten bussilla, matka töihin on 8,5 km ja aikaa töihinpääsyyn kului tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Koskilinjojen reittiopas tarjosi tuota edellämainittua parhaana yhteytenä, kaksi seuraavaa ehdotusta olikin sitten kuuden kilometrin kävely hiihtoladun pohjaa.

Kaikin lisäksi olen saanut jännittää, palauttaako edellinen vuokraisäntä takuuvuokraani. Kaikkea muuta pientä on sattunut samoille päiville, joten stressinsietokykyä on testattu (ja aika surkeaksi havaittu).

Kamera on sentään uusi ja näköjään meikäläisen taidoille liiankin hyvä.

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.