AIKUINEN NAINEN LOMAILEE JA KUTOO

Parisen viikkoa sitten tuli viisikymmentä vuotta täyteen. Eipä siinä mitään, tunnen itseni nykyään paljonkin vanhemmaksi kuin vain viiskymppiseksi, pullea mummo ja kaikkea, haha.

Työantaja muisti ensin virallisesti, viikkokokouksessa oli sellaiset pönötyskahvittelut, joiden alkajaisiksi laulettiin !!! Suvi-virsi. Leikkisästi ehdotinkin seuraavassa kokouksessa, että voitaisiin aina aloittaa virrenveisuulla. Kukat oli upeat, puhe vähän vähemmän upeat, mutta itse valitsemani lahja oli mieleinen:

Punainen on BabyUllia, josta näen jo valmiina ohuen pitsineuleen, ehkä frost floweria tai muuta sievää oikeaa pitsiä. Harmaa on pellavalankaa, josta tullee jonkinlainen huivi. Ristiriita on siinä, etten tykkää löysästi neulotusta pinnasta, mutta tuosta ei oikein tiukkaa pysty tekemään. Muut Maijaa, tulevia villatakkeja. Lisäksi oli kaksi muutakin Maija-väriä:

Sormikkaita on kiva neuloa vähän aivottomastikin, vaikkapa koko talven tallennuksia tuijotellessa. Tein kakkosen puikoilla, kannattaisi varmaan vielä kostuttaa ja prässäillä. Sormet neulon puupuikoilla, koska käsialani on aika löysää ja metallipuikot tahtovat luiskahdella silmukoilta.Yritin hienosti täyttää nuo päällimmäiset hanskat täyteen puhalletuilla kumihanskoilla, mutta eihän niissä ilma pysynyt.

Kaksi kappaleiden yhdistämistä on työn alla. Yhteen ompeleminen on aina yhtä vastenmielistä, mutta sitten taas viimeisteleminen langan päättelemisineen jne. on ihan mukavaa. Nyt ehkä pitää jo kaivaa kotimaiset mustavalkoiset elokuvat esiin, tai sitten pitää etsiä Ylen Areenasta pitkiä radiojuttuja kuunneltavaksi.

Pidin sitten vielä kotona pippalot työkavereille ja naapureille, ja kyllä kannatti pitää. Kerta kaikkiaan hauskat bileet, työkaverit oli tehneet mm. tietokilpailun asioista, jotka tiesivät minua kiinnostavan. Siinä sitten sain vastailla jyrsijä- ja rukkiaiheisiin kysymyksiin :). Työpariltani sain ihastuttavan lahjan

Tuollainen pieni lankaleikkuri, jonka voi vaikka ripustaa kaulaankin. Tuskin mikään uusi keksintö, mutten ole ennen nähnyt ja oikein kätevä. Vanha koulukaverini saa samanlaisen syksymmällä juhliessaan.

Samaisen kaverin kanssa kävimme autoilemassa pohjoisessa. Kalenterin mukaisen syntymäpäiväni kruunasimme Kiirunassa ryömimällä illalla puolentoisen hengen telttaan, jossa työkaverilta lainatuissa ilmapatjoissa ei pysynyt ilma ja minun isältä peritty untuvamakuupussi repeili ja pölläytti untuvia ilmaan jokaisella kyljenkääntämisellä. Yöllä satoi ja aamulämpötila oli +6 astetta. Sen jälkeen vaatimattomampikin mökki tuntui luksukselta. Jatkoimme  yhä pohjoisemmaksi Norjaan ja Lofooteille. Ihana, ihana paikka, vaikkakaan ei aurinkoa ja lämpöä etsivälle. Tämä matkamuistoksi neulojalle:

Ensimmäinen lomaviikko meni vaarin luona, järjestelin pippaloita perheelle ja sukulaisille. Toinen viikko meni reisussa ja nyt kolmas viikko on mennyt vain laiskotellen ja neuloen, neuloen, neuloen. Yhden kirppismekon muutin kaverille hameeksi, muuten olen elänyt kuin sika pellossa. Rytmi alkaa kääntyä yhä myöhäisemmäksi, mutta niinhän sen lomalla pitääkin. Maanantaina kyllä alkaa taas ryhtiviikot. Mutta on tämä ollut mukavaa!

SUPERSIVARILLE

Meillä on ollut töissä melkein vuoden ajan ensimmäinen ja todennäköisesti paras sivari kouluavustajana. Niin noheva nuori kaveri, ettei millään voi käsittää, kuinka nuori hän onkaan. Neuloin hänelle sukat

Huonolla matikkapäällä oli vaativa tehtävä laskea, kuinka monta silmukkaa yhtä kirjainta kohden voi käyttää, puhumattakaan että olisin saanut kirjaimet kerralla näkyviin. Lankana Seitsemän veljestä, puikot 3,25, resorissa 12 silmukkaa puikolla, sileällä 13.

Lauantaina tulee muutama työkaveri ja toivottavasti naapuritkin viettämään tupareita ja lähestyviä synttäreitäni. Täytän kuukauden kuluttua pyöreitä ja halusin pitää juhlat ennen lomaani. Tänään tein tapenadea, hummusta ja munakoisotahnaa. Huomenna yritän väsätä parit kakut. Joskus leipomiseni onnistuvat, useimmiten eivät. Työnantajan lahjasta minulla on jo vähän vihiä, sainhan itse käydä valitsemassa sen ja tässä vaiheessa paljastan, että käväisin Lankamaailmassa :)

TADATTADAA!!! VALMISTUNEITA!!!

Tämä valmistui jo kauan sitten, ompelin vain hihat päin pyllykkää, enkä sitten ihan äkkiä jaksanutkaan korjata:

Maijaa, Nallea, Vilmaa ja joitain jämiä sekaisin. Suoraa putkea, vaikka olisi kyllä pitänyt laittaa kiilat leviämään vyötäröstä alaspäin. Kiva, mutta talveen.

Tämän langat eli Maijat ostin maaliskuun alussa Helsingin Lankamaailmasta, väri nappasi heti ja kuvio löytyi Designer Knittingistä. Kiva ja yllättävän nopea neuloa, kun alkuun pääsi. Alussa pelkäsin langan riittävyyttä, sillä silmukoiden ympäri kiertämiseen kului varmaankin aika paljon ylimääräistä lankaa. Maija kuitenkin osoittautui mukavan juoksevaksi eli riittoisaksi.

 Shokkipinkki, mutta minun värini.
Kuvio:

Väri ihan vääristynyt.Tuo lenkki kaareva kukantapainen tulee langankierroista neulottujen silmukoiden ympäri.

Tällä hetkellä puikoilla on railakkaan turkoosi villatakki, johon (ja moneen muuhunkin tulevaan neulomukseen) löysin mallin (nyt Lotus Blossom) sivulta Knitting fool .

Eilen sai ylioppilaslakkinsa ison uurastuksen jälkeen lahiomainen. Lähden piakkoin ajamaan Itä-Suomeen, ensin vain pitää hakea ämpärillinen valkoisia ruusuja.

SOFFATYYNYT

50-vuotispäivät lähestyvät ja kaipa tässä jotain valmisteluja täytyy tehdä. Ompelin sitten pari kuukautta hautuneen kankaan tyynynpäällisiksi.

 Kangas oli oikea löytö, sillä nojatuoleissa on lähestulkoon sama kuviointi ja väritys täsmälleen. Nyt vain kymmenen vuotta vanhat nojatuolit näyttävät likaisen harmailta tuon yllä hohtavan valkeuden rinnalla. Muutenkin olisi kiva, jos saisi jonkun Mr Muscelin räjäyttämään lian pois ja loputkin tavarat paikoilleen. Eihän sitä nyt kuudessa kuukaudessa kaikkea ehdi järjestää.

Työnantajan linja on tiukentunut, ennen tulkittiin rahalahja palkanlisäksi, nyt jo lahjakorttikin. Sain sentään valita itse, mitä toivoisin lahjaksi ja niinpä kävin perjantaina Lankamaailmassa valitsemassa sievoisella summalla lankoja. Ei lainkaan huono lahja!

NYSSE TULI!!!

Eilen ostin haukisiimaa Taitoshopista ja ruskeaa villalevyä Hailuodon Pariton kuppi-kahvilasta ja tänään se tuli:

Enää ei tarvitse muuta kuin oppia kehräämään.

ARVAAS MIKÄ ON LEMPIVÄRINI

Villatakin kappaleet valmistuivat jo toista viikkoa sitten. Nyt vain odotellaan hyvää suomenkielistä ohjelmaa televisioon, että saisin ommeltua takin kasaan. Lisäksi en osaa päättää, pitäisikö osat ensin venyttää kosteina, siinä kun on se puoli, etteivät kuviot enää näkyisi yhtä kuohkeina. Toisaalta nykyisellään tästä tulisi aika lailla pintaa nuoleva.

Se edellinen punainen neulepläjäys odottaa edelleenkin fiksausta, syynä kts. edellinen.

Sen sijaan, että tekisin keskeneräiset työt valmiiksi, aloitankin ihan uuden (muutaman tutun mielestä tämä on ongelmani monessakin suhteessa)

Kivaa puuvillalankaa Lankamaailmasta, 2,5:n puikot, mallina sama empire-malli kuin talvella pilalle pesemässä sini-violetissa mekkosessa. Nuo värit sopivat minulle silloin, kun vielä olin tummatukkainen, nyt alan olla jo puoliksi harmaa, enkä oikeastaan olekaan varma tykkäämisestäni.

Töissä järjestettiin nuorille kädentaitojen päivä. Ei nyt varsinainen menestys ollut, mutta tulin etsineeksi värttinäni. Olin toissa syksynä neuleretriitissä ja siellä pääsin vähän jyvälle kehräämisestä. Onhan se hauskaa, viime torstaina istuin yöyhteen pyörittelemässä värttinää.

Seuraavana aamuna keksin, että minun on saatava rukki. Uudet maksavat maltaita eivätkä ne näytä oikealta, mutta netin kauppapaikoiltahan noita löytyy. Pikaluin Tuulia Salmelan rukkikirjan ja kyselin MariJ:ltä
vinkkejä ja laitoin sitten oman ilmoituksen. Heti tuli pari vastausta ja yksi, ilmeisesti asiallinen, vanha rukki tuodaan toukokuun alussa ihan kotiin asti. Pidetään peukkuja!

AMBOMAALLE JA VÄHÄN ITSELLEKIN

Punainen siksakneule valmistui, ompelin hihat ja kappas vain, meni ihan metsään. Eipä mitään, täytyy raksia irti ja laittaa uusiksi. Sinänsä olisi kyllä pitänyt laittaa levennyskiila vyötäisistä alaspäin, punkerolla tuollainen tasalevyinen pitkä pusero ei oikein istu. Onneksi olen päättänyt vihdoin ryhtyä pudottamaan painoa (hah hah, kuinkahan kauan tällä kertaa jaksan).
Sukkia ja sormikkaita olen tehnyt muutaman parin, jos ei nyt ihan ambomaalaisille, niin oman työapaikan vähäosaisille. Homma lähti liikkeelle, kun tauoilla aikani kuluksi aloin kutoa sukkia ja niitähän sitten himoitteli useampikin nuori itselleen. Yksivärisiä sukkia ja hanskoja on kiva neuloa silloin, kun ei oikein pysty keskittymään.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin Lankamaailmassa, ostin pinkkiä Maijaa isompaankin neuleeseen ja ohutta puuvillalankaa siksakmekkoon. Talven Designer Knittingissä on punaisten neuleiden teema ja johtuisikohan lempiväristä vai mistä, mutta haluaisin tehdä niistä melkein jokaisen. Koppasin yhden kuvion ja aloin väkertää villatakkia Maijasta

mutta kyllähän on vaikeaa!!! Tavallisesti kuviomalli jää aika pian mieleen, mutta tätä on neulottu ja purettu koko monta kertaa ja lehti ohjeineen on sentään koko ajan pöydällä vieressä. Eikä oma tekeleeni edes näytä samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kuva. Oikealla on varmaankin vähän yksinkertaisempi malli, jota varten kopassa on jo turkoosia Nallea.

Talvi on mennyt aika kivuttomasti, mutta tänään iski epätoivo. Eikö lumi ikinä sula, eikö aurinko paista enää koskaan?

HUOPUNUT

Hieno paita, tykkäsin, joten pitihän se pilata.

Tuo tummemman violetti raita paljastuikin pesua kestämättömäksi ja tadaa, ekan pesun jälkeen tunika kinnaa raivostuttavasti vatsan ja hauisten kohdalta. Onneksi minun olisikin syytä laihduttaa, ja sekään ei auta, voin tarjota puseroa hiukan pienikokoisemmalle jälkeläiselleni.

Tässä on muutenkin ollut pari viikkoa, jolloin kaikki on mennyt pieleen. Kotona hajosi läppäri ja pyykinpesukone, sitten vielä auto. Autottomana jouduin menemään töihin ensin taksilla ja sitten bussilla, matka töihin on 8,5 km ja aikaa töihinpääsyyn kului tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Koskilinjojen reittiopas tarjosi tuota edellämainittua parhaana yhteytenä, kaksi seuraavaa ehdotusta olikin sitten kuuden kilometrin kävely hiihtoladun pohjaa.

Kaikin lisäksi olen saanut jännittää, palauttaako edellinen vuokraisäntä takuuvuokraani. Kaikkea muuta pientä on sattunut samoille päiville, joten stressinsietokykyä on testattu (ja aika surkeaksi havaittu).

Kamera on sentään uusi ja näköjään meikäläisen taidoille liiankin hyvä.

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.