VAIHTEEKSI PUNAISTA

Jälleen mekkoja peruskaavalla. Punainen on R-Collectionin pop up -myynnistä ostettua bambu-viskoosia. Myyjä kehui olevan ihanaa kangasta päällä, ainakin tunnultaan se on vähän velttoa. Valkotäpläinen on Poppanavakasta ja vasta leikatessani huomasin sen olevan vain 130 senttiä leveää. Jouduin sitten laittamaan sauman rinnuksille tai vyötärölle, mihin se nyt asettuukin. Koska sopiva pala jäi jäljelle, kokeilin tuollaista savupiippukaulusta. Se on ainoa pystykaulus, jota leveäleukainen voi ajatella käyttävänsä. (Ainakin tämä leveäleuka :) )

HUOLISYÖPPÖ

Facebookin ompeluryhmässä tutustuin huolisyöppöön, leluun, jonka vetoketjulla suljettavan suun nieltäväksi voi laittaa paperille kirjoitetut tai piirretyt huolenaiheet. Etsin sitten lisää kuvia netistä ja näitä syöppöjähän löytyi Stockmanniltakin.
Ompelu oli helppoa, mitä tulee palojen asetteluun ja yhdistämiseen. Tein vain sen virheen, että käytin joustavaa kangasta ja ompelin saumoja saumurilla. Pieniä pyöreitä kulmia on näköjään mahdoton ommella ohuehkosta trikoosta siististi. Tämä menee lahjaksi 3-vuotiaalle, ja jos sisarukset haluavat samanlaisen, täytyy ehdottomasti käyttää tavallista kangasta.

PUHTAAT VALKEAT LAKANAT

Kyllä on taas niin hauska otsikko, että vallan naurattaa!

Kameran laturi on häveissä, ei ole tullut kuvailtua, vaikka olenkin ommellut ja neulonut hurjasti. Perumekkoa ja paitaa etupäässä sekä sukkia lähipiirille.

Vaan se lakana-asia. Minusta valkoinen on ehdottomasti paras väri petivaatteille, aluslakana aina valkoinen, pussilakanassa voi olla ihan vähän väriä, vain tyynyliinaan sopii kirkkaampikin väritys. Ja on kuulkaa vaikea löytää kohtuuhintaista, hyvälaatuista valkoista pussilakanaa. Tsiikailin jo Ikean mallistoa, kun huomasin siellä myytävän myös valkeaa lakanapuuvillaa edulliseen 19 kruunun hintaan. Haaparannan reissulla ostin Ikeasta 8,5 metriä Ditte-kangasta, jonka pesulämpötilana on 60 astetta. Jemmassa oli parikymmentä vuotta sitten markka-aikaan ostettua reunabrodyyriä, josta koristereunus. Ompelin ensin alareunan kiinni  niin että keskelle jäi pujotusaukko. Käänsin saumanvarat erisuuntiin pussille ja ompelin kiinni. Toisen lakanan kohdalla tajusin ommella seuravaaksi sivusaumat ja vasta viimeiseksi kiinnittää koristeen yläreunaan oikealta puolelta.

Ennen kaikkea ilahdutti kankaan laatu. En ole Suomen puolelta löytänyt riittävän tukevaa valkoista lakanakangasta, myös takavuosien "jokamiehen lakanakangas", joka muistutti melkein pellavaa, on hävinnyt markkinoilta. Väreinä oli myös sinistä ja punaista, mutta niillehän minulla ei ole käyttöä.

Perussukkia ohuemmasta Stepistä ja vahvemmasta Nallesta ja Maijasta olen neulonut useat parit. Tällaiset kettuset tein kohta kolmevuotiaalle Oskulle Maijasta (11 s puikolla). Kuva löytyi guuggeloimalla täältä Vähän turhan tiukka tuli kuvan kohdasta, kiedoin lankaa toisen ympärille, jos langanjuoksusta olisi tullut pitempi kuin 5 silmukkaa.

Sukkien alla näkyy pussilakanan reuna, valkoinen lakana on muuten aika huono kuvattava.

MARIPEITTO

Saattoipa olla jo kahdeksisen vuotta sitten, kun aloin keräillä kankaita tähän peittoon. Muistan nimittäin ostaneeni niitä jo Joensuun Marimekon palalaarista ja kyllä on useampi vuosi vierähtänyt siitäkin, kun olen käynyt paikallisessa Marimekossa. Paloja ja pakanloppuja siis käytin, taustakankaan ompelin kahdesta verhosta, jotka puolestaan ovat peräisin P-K:n ammattikoulun tekstiilipuolen lopetusmyynnistä.

Leikkasin tähän sabluunan A3-paperin mukaan välttääkseni edellisen peiton mittavirheen. Silitin nyt kuitenkin saumanvarat auki, sillä tässä olisi muuten tullut väkisinkin tummat saumanvarat vaalean puolella näkyviin, mikäli olisin tehnyt netistä löytämäni (yleisen?) ohjeen mukaan. Ompelin palat yhteen ja kokosin lattialla alimmaisena tausta, välissä satagrammaisesta seuraava vanunvahvuus ja päällä tilkkulevy. Neulasin palat yhteen ja tikkasin siksakilla saumanvarojen päältä. Tällä kertaa ei löytynyt sopivaa kangasta vinokaitaleeksi uhrattavaksi, joten ostin valmista, värivaihtoehtoja vain ei leveimmässä nauhassa kovin monta ollut. Vinonauhalla kanttaaminen ei muuten ole mielipuuhiani, ei kestä tarkempaa tarkastelua.

Ihan kiva peitto tästä tuli. Aikaa menee kahden viikonlopun ompeluaika, ei paha. Olen jossain vaiheessa näköjään alkanut kerätä ruusukankaita samaan tarkoitukseen, olisiko se sitten seuraava projekti. Toisaalta tekisi hirveästi mieli ostaa Etsystä japanilaisia kukkakuvioisia paloja, ne ne vasta kauniita onkin.

TILKKUPEITTO (JA RAITAPAITA)

Olen aikaisemmin tehnyt jo jokusen tilkkupeiton, yhden ison onnistuneen (josta lopulta kankaat ratkesivat yhdyssaumojen vierestä) ja toisen pienen sekä pari epäonnistunutta retkua. Tällä kertaa yritin tehdä vähän kestävämmän peiton. Kankaita olen kerännyt kirppareilta, tuon taustakankaan sain vaarin liinavaatekaapista, avatusta pussilakanasta saa taustan isompaankin peittoon.

Piirsin palat pahvisella sabloonalla ja leikkasin ne. Sommittelin paloja olohuoneen lattialla, netistä löysin ohjeen kuvata sommitelma, mikä olikin ihan hyvä vinkki. Yhdistin ensin aina yhdeksän palaa yhdeksi pätkäksi, sitten ompelin nämä pätkät pitkiltä sivuilta toisiinsa. Käärin työn reunat aina rullalle, näin ompelus mahtui koneen aukon läpi. Leikkasin saumanvarat tasaisiksi ja silitin auki.

Seuraavaksi levitin silitetyn taustakankaan lattialle nurja puoli ylöspäin, saman verran vanulevyä (100 g, mitä se sitten tarkoittaakaan) ja lopuksi palakankaan oikea puoli ylöspäin. Kiinnitin kaikki kolme kerrosta toisiinsa nuppineuloilla, aloitin neulaamisen työn keskeltä ja etenin reunoille päin. Rullasin jälleen reunat ja ompelin koneella saumojen päältä suoralla ompeleella. Kokeilin ensimmäistä kertaa hienon Pfaffini differentiaalisyöttöä ja hyvinhän tuo syöttikin tasaisesti. Lopuksi ompelin vielä yhden ompeleen työn ulkoreunoille pitämään palasten reunatkin kohdallaan.

Tämän jälkeen leikkasin vanhasta pussilakanasta vinoa soiroa useamman metrin ja silitin sen vinonauhaksi. Vinonauhan kiinnittäminen työn ulkoreunaksi oli oikeastaan työn hankalin vaihe, nuppineulojakaan ei ollut tarpeeksi ja muutenkin isoa työtä oli työlästä pyöritellä.

Mutta ihan hyvä peitto! Itse asiassa innostuin sen verran, että muistin joitakin vuosia sitten haalimani Marimekon puuvillapalat ja kaivoin ne vaatehuoneen kätköistä. Puna- ja keltasävyisiä kankaita, tulee aika aurinkoinen peitto, jos nyt ei lopu into kesken.

Seuraavassa työssä muistettavaa: mittaa ja leikkaa sabloona huolellisesti joka reunaltaan samanmittaiseksi, leikkaa saumanvarat samanpituisiksi jo heti alussa, älä tee 150 senttiä leveämpää peittoa, ettei tarvitse kiinnitellä vanulevyjä yhteen, tee vinonauha huolellisesti jos et halua ostaa valmista. HUOM!!! JA NE SAUMANVARAT PITÄÄKIN TAITTAA TOISELLE PUOLELLE (TUMMEMMALLE, JOS MAHDOLLISTA) EIKÄ AUKI. Tyypillistä kyllä, kaivoin eilen illalla kirjahyllystä neljä tilkkutyökirjaa ja selailin niitä vasta nyt, kun tilkkutyö on jo valmis ja käytössä.

Ompelin pitkästä aikaa raitapaidan kaapista löytyneestä Eurokankaan halpistrikoosta. Halpuus johtui ilmeisesti siitä, ettei se sitten juuri joustanutkaan. Kauluksen ja hihansuut huolittelin ensimmäistä kertaa resorilla. Ompelin resorikaitaleen paidan oikealle puolelle saumurilla, käänsin saumanvaran yli nurjalle puolelle ja ompelin kaksoisneulalla paikalleen. Seuraavaan paitaan pitää muistaa laittaa vähän leveämpi resori eikä ainakaan yhtään väljempää kuin 2/3 kaula-aukon pituudesta.

ETT BRA PROJEKT

Tein siis rintaliivit. Löysin aikoinaan sivupalkissa näkyvän Sigridin ompelublogin, jossa ihailin hienoja itse ommeltuja liivejä. Siellä oli linkki MakeBran sivuille, ja kappas vaan, sehän osoittautuikin suomalaiseksi sivustoksi. Olen iso, tykkään kauniin värisistä liiveistä sekä haluaisin mielelläni oppia mahdollisimman monipuoliseksi ompelijaksi (mikä nyt ei ehkä niin selvästi näy viime aikojen trikoopaita-kavalkaadissani). Siispä tilasin kahden liivin tarvikepaketin ja kaavat. Tarvikkeet tulivat postissa, kaavan sai ladata laskun maksettuaan netistä.

Katsoin ohje-videon MB:n sivuilta pariin otteeseen ja lukaisin ompeluohjeet hätäisesti. Kaavoissa oli saumanvarat mukana, jos niitä tarvitaan, joten ei kun leikkelemään. Elastaanista ympärysosa, vaahtomuovista vuorin kappaleet ja kaapista löytyneestä brodyyrista kupinpäällysosat. Lisäksi tarvittiin pätkä nauhaa luukujia varten.

Ensimmäiseksi ommellaan luille kujat. Tulkitsin kaavaa niin, että ompelin kujat katkoviivan kohdalle muutaman sentin päähän kaaresta. Osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.

Ympäryksen osat yhteen oli kohta, jota en oikein ymmärtänyt. Ilmeisesti kaavaa olisi pitänyt leikellä ja ommella sitten taas yhteen, minä leikkasin vain keskiosan kokoisen kappaleen varmaankin tukea antamaan ja kiinnitin sen kapealla siksakilla.

Ympäryksen yläreunan kuminauhat ompelin ohjeiden mukaan ensin kankaan ja kuminauhan oikeat puolet vastakkain, sitten käänsin kumin nurjalle puolelle ja tikkasin päälle siksakin.

Työnsin luut paikalleen ja kiinnitin ympäryskappaleen alaosan kankaan ja kuminauhan oikeat puolet vastakkain. MB:n ohjeissakin käskettiin kiinnittää oikeat puolet vastakkain, kuva on mielestäni kuitenkin nurjalta puolelta.

Seuraavaksi ompelin kupin vuorin. Pähkäilin aikani, miten kappaleet liitetään toisiinsa, hoksasin sitten nuolipäisten viivojen osoittavan kiinnityskohtaan. Merkkasin kaavaan vielä kirjaimet selvyyden vuoksi.

Leikkasin tuon keskimmäisen kappaleen, joka jatkuu olkaimiksi kahtena, kuten se on kaavoissakin merkitty, säästääkseni vuorin materiaalia. Kappeleet oli helppo kiinnittää yhteen siksakkaamalla niin, että tikki osuu vuoron perään kumpaankin kappaleeseen. Tekniikka näytetään MB:n mallivideossa ja se on ihan yhtä helppoa kuin miltä näyttääkin.

Seuraavaksi ompelin kupin kangaskappaleet yhteen. Nyt tehtiin normaali suora ommel nurjalle, sitten saumanvarat auki siksakkaamalla tikin päälle. Itse sössin tässä vaiheessa tekemällä kaksi samanlaista pitsikuppia, kun tein ensimmäistä versiota. Missään ei sanottu, tuleeko vaahtomuovin sileä vai huokoinen pinta ihoa vasten, mutta oletin sileän olevan miellyttävämpi eikä se ehkä kerää epäpuhtauksiakin niin herkästi.

Sitten vain kuppien nurjat puolet vastakkain niin, että saadaan yksi oikeanpuoleinen kuppi ja toinen vasemmanpuoleinen (eikä kaksi oikeanpuoleista, kuten itse ensimmäiseksi tein). Ulkoreunat neulataan tarkasti kohdakkain ja kappaleen ympäri ommellaan siksak-ommel.

Kupin yläreunaan olkaimen molemmin puolin ommellaan taitekuminauha huolittelemaan reunus. Taitoin vain nauhan keskeltä kahtia ja kiinnitin nuppineuloilla, ihan helposti onnistui ompeleminen. Kun olkaimet olivat valmiit, kiinnitin vielä pyöreät soljet paikoilleen.

Sitten vain neulasin kupit paikoilleen ympärysosaan ja suoralla ompeleella paikoilleen. Kupit voi tietysti ommella väärin päinkin paikoilleen, jos haluaa purkaa ja ommella uudelleen, siksipä toisella kerralla ymmärsin mallata ympärysosan oikein päin ja siitä sovittaa kupit oikein päin.

Ontelonauhan, jonka sisälle tulee kaarituki, kiinnittäminen oli se kohta, jota pähkäilin  pisimpään. MB:n ohjeessa mallikuvassa on englanninkielinen tekstitys, mikä lisäsi vaikeuskerrointa. Mutta näin sen ymmärsin:

Ensin kiinnitin ontelonauhan neuloilla niin, että kupit yhdistävään saumaan neulattiin ontelonauhan toinen ulkosauma ja se toinen ulkosauma tuli kupin päälle, ei saumanvaran päälle. Tämä siksi, että sauman ompelun jälkeen nauha käännetään saumanvaran päälle. Siksi myös nauhan pehmeämpi puoli on ensin vuorikappaletta vasten, sen on tarkoitus lopuksi koskettaa ihoa.

Tässä hämärässä kuvassa nauha on jo kiinnitetty toisesta reunasta ja nyt käännetty ympäri ja saumanvaran päälle ja neulattu ompelua odottamaan. Kun nauha oli paikallaan, käänsin vielä ympäryskappaleen alareunan kuminauhan nurjalle ja siksakkasin sen kiinni.

Olkaimen kuminauhassa pehmeä puoli tulee ihoa vasten. Se kiinnitetään ympäryskappaleen oikealle puolelle ja ommellaan paikoilleen siksakilla.

Olkainkuminauhan toinen pää pujotetaan ensin neliskulmaisen soljen läpi, sitten pyöreän soljen läpi, lopuksi vielä neliskulmaisen soljen keskeltä ja kiinnitetään siksakilla. Tässä vaiheessa tajutaan, että olisi ollut kätevämpi kiinnittää ensin neliskulmainen solki ja vasta sen jälkeen pujotella ja viimeiseksi ommella nauha kiinni paikalleen.

Tässä vaiheessa oli suuri apu vanhoista liiveistä, josta katsoin nauhan reitin. Sitten vain kaarituet ontelonauhan sisälle kupin ympärille ja tikki pitämään kumpaakin nauhanpäätä kiinni.

Viimeiseksi ompelin hakaset, joiden kiinnittämiseen MB:n ohje on oikein selvä. Tässäkin oli hyötyä vanhoista liiveistä, joista katsoa hakasten suunta.

Tältä ne sitten näyttävät valmiina:

Päällä nämä ovat ihan mukavat, vaikkeivät ehkä ihan tyylikkäimmät olekaan.

YLLE JA ALLE

En nyt suorastaan matkaile tehtaanmyymälöiden mukaan, mutta kyläilyjen yhteydessä tulee poikettua siellä sun täällä. Kävin Tampereella Triteksillä ja sieltä löysin mm. tällaisen kankaan mekoksi

Helsingissä kävin ensi kertaa Herttoniemessä Marimekon tehtaanmyymälässä ja paljon sielläkin oli houkutuksia. Ostin tällaisenkin kankaan

Parempiakin mallikuvia voisi olla, mutta en osaa kuvata itseäni senkään vertaa kuin puulla riippuvia mekkoja. Sama vanha malli Nanson mekosta, tein vaihteeksi pitkät hihat.

Noh sitten: facebookin ompeluryhmässä intoiltiin rintsikoiden tekemisestä. Olin jo aiemmin löytänyt kotimaisen MakeBran sivut sekä sivupalkissa näkyvän Sigridin blogin, jossa on esitelty paljon itse tehtyjä liivejä. Tilasin aloituspaketin kaksiin liiveihin ja oman kokoiseni kaavan, yhteensä tuli hintaa 47 euroa. Ompeluohjeet olivat vähän suurpiirteiset, purin, ompelin, purin... onneksi oli parit erilaiset vanhat liivit apuna vieressä.

Malli istuu yllättävänkin hyvin. Kivahan näitä oli ommella ensi kertaa, mutta aika lailla aikaa tuhraantui. Varmaan tulee tehtyä lisääkin, muttei ihan yhtenään.

KAULUSHUIVIMEKKO

Pidän puhtaan keltaisesta väristä, mutta edellisen kerran minulla taisi olla keltaista ulkoilutakissa viitisentoista vuotta sitten. Kai sen pitäisi tummatukkaiselle (tai entiselle sellaiselle) sopiakin, mutta jotenkin... Tämä Triteksin pala oli kuitenkin niin sievä, että oli pakko kokeilla.

Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.

Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:

Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.

MEKKO VAI PAITA VAI TUNIKA

Tein Triteksin tuliaisista ensimmäisen vaatteen. Pituutensa puolesta kyllä kävisi mekosta, mutta mieluummin puen alle housut. Jos tarkkoja ollaan, tunika saattaa olla vähän lyhyempi.

Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.

Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.

TAMPEREELLA TESOMALLA

Kävin pikaisesti viikonloppuna Tampereella lapsenvahtina, samalla reisulla myös Hämeenlinnassa ruohonleikkuussa. Helteisiä päiviä ja kotiin tullessa jälleen kerran tajusi, kuinka pitkiä välimatkoja Suomessa on. Etelässä täysi kesä, täällä hädin tuskin lehti puussa.
Tampereella on lapsen perheen lisäksi Triteks-niminen kangasmyymälä. Etupäässä trikoita paloina ja pakalta, vähän muitakin. Taitaa olla vähän vanhempaa Nansoa, lisäksi lastenkuvioisia normaalihintaisia. Ostin myös hyvin edullisia saumurilankoja, saapa nähdä, millaista laatua ovat.

Tuon raidallisen myötä aion palata raitapaitojen ihmeellisen helppoon maailmaan. Reilu kymmenen vuotta sitten minulla oli monenvärisiä pitkahihaisia raidallisia paitoja farkkujen parina työvaatteiksi. Pidän siitä, ettei aamulla tarvitsisi ajatella sen paremmin: "Mitähän evääksi?" kuin: "Mitä laitan päälleni?"
Huomaa myös mekkokankaat! Ikäkö vai mikä, mutta olisi mukava useinkin vetäistä päälle kiva mekkonen. Töissä trikoomekkoja voi pitää kapeiden housujen päällä (yllättävien pyllistelyjen varalta housut) ja vapaalla voi hurjaksi heittäytyessään jättää farkut pois ja pistää jalkaan korkokengät.
Rusettikauluksia, kellohihoja, pussihihoja... Jees.

TRIKOOMEKKO

Nyt kuulkaa ompeleminen maittaa! Ompelin jo perjantaina toisen version Nanson mekosta piirretystä kaavasta ja tällä kertaa onnistui vähän paremmin. Lantionkaarta (jota minulla ei juuri ole) pitää hioa vielä, mutta muuten pidän tästä kovasti.

 Kangas on Oulun Löytöpalasta ostettua vähän tanakampaa pehmoisen pehmoista puuvillatrikoota, ostin kaksi metriä, mutta 180 cm olisi riittänyt ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kaulukseen ja nappilistaan, johon tosin ei tule nappeja. En osaa tehdä Pfaffilla siistejä napinläpiä ja neppareiden hakkaaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Tosin tuo pysyykin ihan hyvin lähes kiinni, varmaan kaula-aukon kapeuden ansiosta ja koska tikkasin listat alhaalta kiinni toisiinsa.

Ensi lauantaina olisi tarkoitus lastenvahdinnan lomassa käydä Tampereen Triteksillä, saattaa olla, että mukaan tarttuu pari mekkokangasta.

METSARIOMPELIA

Saksan kankaissa oli beige viskoositrikoo, otin harjoitellakseni, kun oli edullinen. Värjäsin koneessa, muuten hyvä, mutta ripottelin väriaineet kankaan päälle, josta seurasi tipluja kankaaseen.

Ja kangastahan oli kolme metriä.

Piirsin kaavan Nanson mekosta, josta tykkään oikein kovasti. Netttiryhmässä sain vinkin napituslistan ompelemiseen täältä , hyvä ohje, helppo värkätä. Ompelin, silitin ja siirsin silitysliinan tahran mekkokankaaseen. Kauluksen tukikankaan silitin väärälle puolelle ja koska KERRANKIN se pysyi kiinni, jouduin leikkaamaan ja ompelemaan uuden kauluksen. Ompelin sivusaumat ja kappas vaan, huomasin leikanneeni jälkimmäisen kauluksen takakappaleen helmasta.Ei auttanut muu kuin lyhentää puseropituiseksi.

Tulipahan harjoiteltua napituslistan teko.

Olen ommellut yli kolmekymmentä vuotta, mm. yhden hääpuvun ja vanhaintanssipuvun, jakkupukuja, päällystakkeja...

KIETAISUMEKKO

Tilasin kankaita.comista trikoita, yllä puuvillatrikoo, ajatuksella tehdä muutama kietaisumekko. Olin kovin innoissani, kun löysin Suuresta käsityöstä 9/2012 kietaisumekko 180-senttiselle o-vartaloiselle -mallin. Noh, koska olen vähän yksinkertainen, tajusin vasta lähes valmiista työstä, että se o-vartalolle sopivuus tulee siitä, ettei nauhoja kiedotakaan koko kropan ympärille. Vähän outo, vaikka tykkään yläosasta, kaarrokkeet ja laskokset ovat mukavannäköiset ja kokokin oli sopiva. Ehkä tuosta voisi muokata mekon kaarrokkeet säilyttäen...
Mutta kaiken kaikkiaan vähän pleeku. Pitäisiköhän etsiä kangasvärit ja jokin sievä sudenkorentosabluuna.

KORSNÄSIN PAITA NEULOEN

Kuten yleensäkin minulle käy, tämän paidan kappaleet valmistuivat aikaa sitten, mutta vasta vuoden muhimisen jälkeen sain ommeltua paidan kasaan.

Malli kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuri. Ihastuin Korsnäsin paitaan jo 90-luvulla, kun tuo kirja ilmestyi, mutta oikeaoppisesti siinä on yhdistetty kirjovirkkausta ja neuletta. Minä en kovin hyvin osaa virkata, kirjokuviota senkään vertaa.

Nallea ja Maijaa lankana, 3,5 puikoilla, alaosa pyörönä ja yläosa ja hihat tasona. Tykkään pirteästä värityksestä ja aivan eritoten tuosta ryijyä muistuttavasta kuvioinnista.

PITSISUKAT

Joku aika sitten iski hirveä himo neuloa sukkia ohuesta langasta. Austermannin stepistä tein kahdet sileät sukat ja sitten nämä

 Yritän kovasti opetella pitämään sukkia, kylmällä kelillä nämä ohuet menevät jo aika mukavasti jalassa. Ohje on täältä , kuviohan on tuttu frost flowers. Puikkoina neliskulmaiset kakkoset. On se vanhan kansan Step vaan niin mukavaa neulottavaa, parhaillaan puikoilla mustat sukat vaarille.

Kevääseen kuuluu myös ompeleminen. Kannoin ompelukoneen keittiön pöydälle ja aloitin uuden kauppakassin edellä mainitulle vaarille On vain niin kovasti yhdistys- ja opiskelukiireitä, ettei ehdi tehdä kaikkea kivaa suunniteltua.

PIPO JA LAHJALAPASET

Kudottu on, vaikkei tuotoksia ole tullutkaan kuvattua. Ensin tein hitcthiker-huivin vironlangasta, sitten pipan (joka venähti lähes pilalle) ja sitten vielä voitin Pirenan arvonnassa mätsäävät lapaset.

Luonnossa sopivat paremmin yhteen.

Jospa se tästä. Parit villatakit, toinenkin pipo, sormikkaita sun muita on valmistunut.