MARIPEITTO

Saattoipa olla jo kahdeksisen vuotta sitten, kun aloin keräillä kankaita tähän peittoon. Muistan nimittäin ostaneeni niitä jo Joensuun Marimekon palalaarista ja kyllä on useampi vuosi vierähtänyt siitäkin, kun olen käynyt paikallisessa Marimekossa. Paloja ja pakanloppuja siis käytin, taustakankaan ompelin kahdesta verhosta, jotka puolestaan ovat peräisin P-K:n ammattikoulun tekstiilipuolen lopetusmyynnistä.

Leikkasin tähän sabluunan A3-paperin mukaan välttääkseni edellisen peiton mittavirheen. Silitin nyt kuitenkin saumanvarat auki, sillä tässä olisi muuten tullut väkisinkin tummat saumanvarat vaalean puolella näkyviin, mikäli olisin tehnyt netistä löytämäni (yleisen?) ohjeen mukaan. Ompelin palat yhteen ja kokosin lattialla alimmaisena tausta, välissä satagrammaisesta seuraava vanunvahvuus ja päällä tilkkulevy. Neulasin palat yhteen ja tikkasin siksakilla saumanvarojen päältä. Tällä kertaa ei löytynyt sopivaa kangasta vinokaitaleeksi uhrattavaksi, joten ostin valmista, värivaihtoehtoja vain ei leveimmässä nauhassa kovin monta ollut. Vinonauhalla kanttaaminen ei muuten ole mielipuuhiani, ei kestä tarkempaa tarkastelua.

Ihan kiva peitto tästä tuli. Aikaa menee kahden viikonlopun ompeluaika, ei paha. Olen jossain vaiheessa näköjään alkanut kerätä ruusukankaita samaan tarkoitukseen, olisiko se sitten seuraava projekti. Toisaalta tekisi hirveästi mieli ostaa Etsystä japanilaisia kukkakuvioisia paloja, ne ne vasta kauniita onkin.