AMBOMAALLE JA VÄHÄN ITSELLEKIN

Punainen siksakneule valmistui, ompelin hihat ja kappas vain, meni ihan metsään. Eipä mitään, täytyy raksia irti ja laittaa uusiksi. Sinänsä olisi kyllä pitänyt laittaa levennyskiila vyötäisistä alaspäin, punkerolla tuollainen tasalevyinen pitkä pusero ei oikein istu. Onneksi olen päättänyt vihdoin ryhtyä pudottamaan painoa (hah hah, kuinkahan kauan tällä kertaa jaksan).
Sukkia ja sormikkaita olen tehnyt muutaman parin, jos ei nyt ihan ambomaalaisille, niin oman työapaikan vähäosaisille. Homma lähti liikkeelle, kun tauoilla aikani kuluksi aloin kutoa sukkia ja niitähän sitten himoitteli useampikin nuori itselleen. Yksivärisiä sukkia ja hanskoja on kiva neuloa silloin, kun ei oikein pysty keskittymään.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin Lankamaailmassa, ostin pinkkiä Maijaa isompaankin neuleeseen ja ohutta puuvillalankaa siksakmekkoon. Talven Designer Knittingissä on punaisten neuleiden teema ja johtuisikohan lempiväristä vai mistä, mutta haluaisin tehdä niistä melkein jokaisen. Koppasin yhden kuvion ja aloin väkertää villatakkia Maijasta

mutta kyllähän on vaikeaa!!! Tavallisesti kuviomalli jää aika pian mieleen, mutta tätä on neulottu ja purettu koko monta kertaa ja lehti ohjeineen on sentään koko ajan pöydällä vieressä. Eikä oma tekeleeni edes näytä samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kuva. Oikealla on varmaankin vähän yksinkertaisempi malli, jota varten kopassa on jo turkoosia Nallea.

Talvi on mennyt aika kivuttomasti, mutta tänään iski epätoivo. Eikö lumi ikinä sula, eikö aurinko paista enää koskaan?

HUOPUNUT

Hieno paita, tykkäsin, joten pitihän se pilata.

Tuo tummemman violetti raita paljastuikin pesua kestämättömäksi ja tadaa, ekan pesun jälkeen tunika kinnaa raivostuttavasti vatsan ja hauisten kohdalta. Onneksi minun olisikin syytä laihduttaa, ja sekään ei auta, voin tarjota puseroa hiukan pienikokoisemmalle jälkeläiselleni.

Tässä on muutenkin ollut pari viikkoa, jolloin kaikki on mennyt pieleen. Kotona hajosi läppäri ja pyykinpesukone, sitten vielä auto. Autottomana jouduin menemään töihin ensin taksilla ja sitten bussilla, matka töihin on 8,5 km ja aikaa töihinpääsyyn kului tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Koskilinjojen reittiopas tarjosi tuota edellämainittua parhaana yhteytenä, kaksi seuraavaa ehdotusta olikin sitten kuuden kilometrin kävely hiihtoladun pohjaa.

Kaikin lisäksi olen saanut jännittää, palauttaako edellinen vuokraisäntä takuuvuokraani. Kaikkea muuta pientä on sattunut samoille päiville, joten stressinsietokykyä on testattu (ja aika surkeaksi havaittu).

Kamera on sentään uusi ja näköjään meikäläisen taidoille liiankin hyvä.

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.

AATONAATTONA

Hyvää ja lämmintä joulunaikaa kaikille!

Aatonseutu menee vaarin luona Etelä-Suomessa. Lämmitysöljy oli loppunut joulunalusviikolla eikä uutta luvattu ennen tammikuuta. Sähkölämmitys auttaa jonkin verran, mutta onneksi tuli puhetta etukäteen, joten osasin varata riittävästi villavaatteita mukaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka hyvä ja hyödyllinen harrastus käsitöiden tekeminen on.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.

KUKKASUKAT

Suuren käsityölehden (vai olikos se nykyään pelkkä Suuri Käsityö?) nettisivuilla oli ruususukkien ohje. Neuloin ne vähän mukaillen, eli poimin kuviot mallista, mutta sukka on oma perussukka.

Miniälle menee lahjaksi. Vähän on pötkylät, mutta jos ne vaikka unisukkina menisivät. Lankana Nalle.

Laskin, että taas on tullut neulottua kymmenen paria sukkia jouluksi. Saa nähdä, saanko paria nro 11 valmiiksi, sillä noidannuoli iski selkään ja ainakin tämä päivä menee selällään maaten. Seljällään kutominen ei onnistu, täytyy tyytyä viihtymään kirjojen ja Yle Areenan avulla. Kyllä oli taas loistava ajoitus, hain eilen lisää muuttolaatikoita ja tänään oli tarkoitus tyhjentää keittiön hyllyt. Olisiko psykosomaattista...

Sain vihdoin viimeisteltyä jo alkusyksystä neulomani pitsimekon, mutta mustasta on toistaiseksi turha yrittää saada selvää kuvaa minun kameralla. Mekkoon olen kyllä tyytyväinen.

ONNI HYMYILEE

Neulottu on. Ommeltu on. Kuvia tulee sitten joskus, kun aurinko ei enää jää keskipäivälläkin männynlatvojen taa.

Onni on jälleen päättänyt kääntää hymyilevät kasvonsa puoleeni! Nuorempana olin oikein onnekas arvonnassa jos toisessakin. Vielä tuossa 6-7 vuottakin sitten kaikki meni juuri niin kuin pitikin, mutta sitten taisi olla liikaa onnea rakkaudessa, muuten kun se ei enää potkinutkaan. Vaan jokin aika sitten sain viestin, että olin voittanut oppikirjakustantamon arvonnassa ja sitten pari viikkoa taapäin voitin Roobedoon giveaway'ssä

  tällaisen lehden.
Tykkään Roobedoon blogista, löysin sen etsiessäni pari vuotta sitten kuvia paitapuvusta ja olen siitä lähtien seurannut sitä innokkaasti. R. neuloo, virkkaa ja ompelee, varsinkaan tuota viimeistä ei kauhean monista (suomalaisista) blogeista löydä. Ainakaan aikuisille ompelemista.

Lehden pitsimallit ovat aivan ihania, pääsääntöisesti malleja on helppo lukea, tähän mennessä yksi symboli on jäänyt epäselväksi. Minulla on työkaveri, joka taitaa japanin, harmi vaan, ettei ole käsityöihmisiä. Tänään ruokatunnilla yritettiin yhdessä ratkaista arvoitusta, mutta mysteeriksi jäi.

Ja hyvä tuuri jatkuu: kolmen viikon päästä on muutto uuteen kotiin. Kyllästyin lopullisesti alakerran deekun, joka tietenkin on nimeltään Onni, meluamiseen, jota taloyhtiön hallituskaan ei saa aisoihin. Löysin kivalta paikalta kivankokoisen asunnon kohtuuvuokralla ja niinpä sitten muutto odottaa. Asunnon yhteydessä on jopa takapiha, josta olen haaveillut aika kauan, nyt saan vihdoin istuttaa pionin! Ja raparperipuskan! Ja kaikkea mahdollista ihanaa!