perjantai 6. kesäkuuta 2014

KAULUSHUIVIMEKKO

Pidän puhtaan keltaisesta väristä, mutta edellisen kerran minulla taisi olla keltaista ulkoilutakissa viitisentoista vuotta sitten. Kai sen pitäisi tummatukkaiselle (tai entiselle sellaiselle) sopiakin, mutta jotenkin... Tämä Triteksin pala oli kuitenkin niin sievä, että oli pakko kokeilla.




Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.




Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:



Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

MEKKO VAI PAITA VAI TUNIKA

Tein Triteksin tuliaisista ensimmäisen vaatteen. Pituutensa puolesta kyllä kävisi mekosta, mutta mieluummin puen alle housut. Jos tarkkoja ollaan, tunika saattaa olla vähän lyhyempi.

Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.





Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.