I VÄNTAN PÅ BÄTTRE TIDEN

Käsitöitä en ole jättänyt, päin vastoin, mutta perussukkia tai kymmentä samanlaista raitapaitaa en ole jaksanut kuvata. 

Tuorein tuotos on tällainen

Sisällä kuvatussa värit näkyvät lähes oikein, nurmikolla kuvatussa näkyy taustana käytetty pussilakana, josta revin myös suikaleet reunan kanttaukseen. 

Kankaita olen keräillyt kirppikseltä. Mietin ensin, mitä värimaailmaa seuraavaan peittoon haluaisin ja sitten vain aina kirpparilla poiketessa vilkaisen, onko sopivia kankaita. Kankaiksi käy tietysti varsinaiset tilkut, mutta myös tyynyliinat, lakanat, verhot, pöytäliinat. Näitä kaikkia on tässä peitossa.

Vaikeinta on saada taustakangas pysymään tasaisena. Tälläkin kertaa sain aikaan pari pikku vekkiä, vaikka kuinka yritin neulata huolellisesti ja siloitella ommellessa. Vähän lisää jännityskertointa tuli uudesta koneesta. Ostin Pfaffin Performance 5.0, joka vie ompeluni ihan uudelle tasolle. Näinhän pitää kliseisesti sanoa, ja totta se onkin, ei tosin pelkästään positiivisessa mielessä uudelle tasolle. Vanha Pfaffi tuntuu selkeältä ja luotettavalta työmyyrältä tämän uuden hienohelman rinnalla. Elektroniikkaa on niin, että heikompaa huimaa. Mutta kyllä se oikein houkuteltuna aikamoista de luxe -ompelua tarjoaa. 

Päällitikkasin perusompeleista löytyvällä portaittaiselta siksakilla näyttävällä ompeleella, joka oli oikein hyvä minunkaltaiselle vähän sinnepäin tekevälle. Aina ei esim. kantin reunat osu ihan samalle kohdalle, mutta tällä ompeleella tulee tikkaus isommalle leveydelle.

Muita viime aikojen tekeleitä: 

Tein sukka- ja villatakkilankojen jämistä dominopeiton. Sen aloittaminen oli yhtä kidutusta, en saanut Novitan ohjeen mukaan tehtyä aloitusta oikein, mutta lopulta parin viikon väännön jälkeen löysin oman tapani. Sinänsä aika mukavaa, melkein aivotonta, neulomista, kunhan idea löytyi. Peitto päätyi pojanpojalle, ja ainakin alkuinnostus oli suuri.

 

Opettelin myös käyttämään liimaharsoa aplikoinnissa. Eli aplikointikankaalle silitetään liimaharson tahmea puoli, paperipuolelle piirretään kuva ja leikataan, minkä jälkeen poistetaan paperi ja silitetään kuvio kiinni kankaaseen. Tein lempilintuni mustavariksen ja tikkasin ihan vain suoralla ompeleella kiinni. Paita on pesty jo monta kertaa ja hyvä tuli.

Tällaista tällä kertaa. Tiedä sitten, miten tämän blogin käy. Aloitin aikoinaan, koska halusin tallentaa jonnekin lukuisia käsitöitäni, jotka muuten jäävät pikku hiljaa unholaan. Nyt vain tulee niin harvoin päivitettyä mitään. Katsellaan.

FAIR ISLE -VILLATAKKEJA

Talviunen jälkeen ja kameran laturin löydyttyä voin vihdoin vähän tallennella kuvia käsitöistä:

 Punainen takki on jo vähän käytössä muokkaantunut. Turkoosi odottaa vielä nappeja ja viimeistelyä.

Kuviot on Fair Isle -neulemallit -kirjasta , lankoina Nallea, Maijaa, Venlaa ja muita peruslankoja. Turkoosin hihat näyttävät turhan kapeilta, koska palmikkojoustin vetää neuletta vielä kasaan. Korjautunee käytössä.

Turkoosi on neljäs kirjoneule, jossa olen harjoitellut valmiin kirjoneuleen aukileikkaamista. Edustaan ja hiha-aukkoihin neuloin 2n 1o 2n, jonka keskellä aina vaihdoin langat. Neuleen valmistuttua tikkasin lyhyellä suht leveällä siksakilla ja sitten vain sakset käteen ja leikkaamaan. Ainakin punaisessa siksak on estänyt langanpurkautumiset tehokkaasti.

PUHTAAT VALKEAT LAKANAT

Kyllä on taas niin hauska otsikko, että vallan naurattaa!

Kameran laturi on häveissä, ei ole tullut kuvailtua, vaikka olenkin ommellut ja neulonut hurjasti. Perumekkoa ja paitaa etupäässä sekä sukkia lähipiirille.

Vaan se lakana-asia. Minusta valkoinen on ehdottomasti paras väri petivaatteille, aluslakana aina valkoinen, pussilakanassa voi olla ihan vähän väriä, vain tyynyliinaan sopii kirkkaampikin väritys. Ja on kuulkaa vaikea löytää kohtuuhintaista, hyvälaatuista valkoista pussilakanaa. Tsiikailin jo Ikean mallistoa, kun huomasin siellä myytävän myös valkeaa lakanapuuvillaa edulliseen 19 kruunun hintaan. Haaparannan reissulla ostin Ikeasta 8,5 metriä Ditte-kangasta, jonka pesulämpötilana on 60 astetta. Jemmassa oli parikymmentä vuotta sitten markka-aikaan ostettua reunabrodyyriä, josta koristereunus. Ompelin ensin alareunan kiinni  niin että keskelle jäi pujotusaukko. Käänsin saumanvarat erisuuntiin pussille ja ompelin kiinni. Toisen lakanan kohdalla tajusin ommella seuravaaksi sivusaumat ja vasta viimeiseksi kiinnittää koristeen yläreunaan oikealta puolelta.

Ennen kaikkea ilahdutti kankaan laatu. En ole Suomen puolelta löytänyt riittävän tukevaa valkoista lakanakangasta, myös takavuosien "jokamiehen lakanakangas", joka muistutti melkein pellavaa, on hävinnyt markkinoilta. Väreinä oli myös sinistä ja punaista, mutta niillehän minulla ei ole käyttöä.

Perussukkia ohuemmasta Stepistä ja vahvemmasta Nallesta ja Maijasta olen neulonut useat parit. Tällaiset kettuset tein kohta kolmevuotiaalle Oskulle Maijasta (11 s puikolla). Kuva löytyi guuggeloimalla täältä Vähän turhan tiukka tuli kuvan kohdasta, kiedoin lankaa toisen ympärille, jos langanjuoksusta olisi tullut pitempi kuin 5 silmukkaa.

Sukkien alla näkyy pussilakanan reuna, valkoinen lakana on muuten aika huono kuvattava.

KORSNÄSIN PAITA NEULOEN

Kuten yleensäkin minulle käy, tämän paidan kappaleet valmistuivat aikaa sitten, mutta vasta vuoden muhimisen jälkeen sain ommeltua paidan kasaan.

Malli kirjasta Sydämenlämmittäjä ja tikkuri. Ihastuin Korsnäsin paitaan jo 90-luvulla, kun tuo kirja ilmestyi, mutta oikeaoppisesti siinä on yhdistetty kirjovirkkausta ja neuletta. Minä en kovin hyvin osaa virkata, kirjokuviota senkään vertaa.

Nallea ja Maijaa lankana, 3,5 puikoilla, alaosa pyörönä ja yläosa ja hihat tasona. Tykkään pirteästä värityksestä ja aivan eritoten tuosta ryijyä muistuttavasta kuvioinnista.

AIKUINEN NAINEN LOMAILEE JA KUTOO

Parisen viikkoa sitten tuli viisikymmentä vuotta täyteen. Eipä siinä mitään, tunnen itseni nykyään paljonkin vanhemmaksi kuin vain viiskymppiseksi, pullea mummo ja kaikkea, haha.

Työantaja muisti ensin virallisesti, viikkokokouksessa oli sellaiset pönötyskahvittelut, joiden alkajaisiksi laulettiin !!! Suvi-virsi. Leikkisästi ehdotinkin seuraavassa kokouksessa, että voitaisiin aina aloittaa virrenveisuulla. Kukat oli upeat, puhe vähän vähemmän upeat, mutta itse valitsemani lahja oli mieleinen:

Punainen on BabyUllia, josta näen jo valmiina ohuen pitsineuleen, ehkä frost floweria tai muuta sievää oikeaa pitsiä. Harmaa on pellavalankaa, josta tullee jonkinlainen huivi. Ristiriita on siinä, etten tykkää löysästi neulotusta pinnasta, mutta tuosta ei oikein tiukkaa pysty tekemään. Muut Maijaa, tulevia villatakkeja. Lisäksi oli kaksi muutakin Maija-väriä:

Sormikkaita on kiva neuloa vähän aivottomastikin, vaikkapa koko talven tallennuksia tuijotellessa. Tein kakkosen puikoilla, kannattaisi varmaan vielä kostuttaa ja prässäillä. Sormet neulon puupuikoilla, koska käsialani on aika löysää ja metallipuikot tahtovat luiskahdella silmukoilta.Yritin hienosti täyttää nuo päällimmäiset hanskat täyteen puhalletuilla kumihanskoilla, mutta eihän niissä ilma pysynyt.

Kaksi kappaleiden yhdistämistä on työn alla. Yhteen ompeleminen on aina yhtä vastenmielistä, mutta sitten taas viimeisteleminen langan päättelemisineen jne. on ihan mukavaa. Nyt ehkä pitää jo kaivaa kotimaiset mustavalkoiset elokuvat esiin, tai sitten pitää etsiä Ylen Areenasta pitkiä radiojuttuja kuunneltavaksi.

Pidin sitten vielä kotona pippalot työkavereille ja naapureille, ja kyllä kannatti pitää. Kerta kaikkiaan hauskat bileet, työkaverit oli tehneet mm. tietokilpailun asioista, jotka tiesivät minua kiinnostavan. Siinä sitten sain vastailla jyrsijä- ja rukkiaiheisiin kysymyksiin :). Työpariltani sain ihastuttavan lahjan

Tuollainen pieni lankaleikkuri, jonka voi vaikka ripustaa kaulaankin. Tuskin mikään uusi keksintö, mutten ole ennen nähnyt ja oikein kätevä. Vanha koulukaverini saa samanlaisen syksymmällä juhliessaan.

Samaisen kaverin kanssa kävimme autoilemassa pohjoisessa. Kalenterin mukaisen syntymäpäiväni kruunasimme Kiirunassa ryömimällä illalla puolentoisen hengen telttaan, jossa työkaverilta lainatuissa ilmapatjoissa ei pysynyt ilma ja minun isältä peritty untuvamakuupussi repeili ja pölläytti untuvia ilmaan jokaisella kyljenkääntämisellä. Yöllä satoi ja aamulämpötila oli +6 astetta. Sen jälkeen vaatimattomampikin mökki tuntui luksukselta. Jatkoimme  yhä pohjoisemmaksi Norjaan ja Lofooteille. Ihana, ihana paikka, vaikkakaan ei aurinkoa ja lämpöä etsivälle. Tämä matkamuistoksi neulojalle:

Ensimmäinen lomaviikko meni vaarin luona, järjestelin pippaloita perheelle ja sukulaisille. Toinen viikko meni reisussa ja nyt kolmas viikko on mennyt vain laiskotellen ja neuloen, neuloen, neuloen. Yhden kirppismekon muutin kaverille hameeksi, muuten olen elänyt kuin sika pellossa. Rytmi alkaa kääntyä yhä myöhäisemmäksi, mutta niinhän sen lomalla pitääkin. Maanantaina kyllä alkaa taas ryhtiviikot. Mutta on tämä ollut mukavaa!

SUPERSIVARILLE

Meillä on ollut töissä melkein vuoden ajan ensimmäinen ja todennäköisesti paras sivari kouluavustajana. Niin noheva nuori kaveri, ettei millään voi käsittää, kuinka nuori hän onkaan. Neuloin hänelle sukat

Huonolla matikkapäällä oli vaativa tehtävä laskea, kuinka monta silmukkaa yhtä kirjainta kohden voi käyttää, puhumattakaan että olisin saanut kirjaimet kerralla näkyviin. Lankana Seitsemän veljestä, puikot 3,25, resorissa 12 silmukkaa puikolla, sileällä 13.

Lauantaina tulee muutama työkaveri ja toivottavasti naapuritkin viettämään tupareita ja lähestyviä synttäreitäni. Täytän kuukauden kuluttua pyöreitä ja halusin pitää juhlat ennen lomaani. Tänään tein tapenadea, hummusta ja munakoisotahnaa. Huomenna yritän väsätä parit kakut. Joskus leipomiseni onnistuvat, useimmiten eivät. Työnantajan lahjasta minulla on jo vähän vihiä, sainhan itse käydä valitsemassa sen ja tässä vaiheessa paljastan, että käväisin Lankamaailmassa :)

TADATTADAA!!! VALMISTUNEITA!!!

Tämä valmistui jo kauan sitten, ompelin vain hihat päin pyllykkää, enkä sitten ihan äkkiä jaksanutkaan korjata:

Maijaa, Nallea, Vilmaa ja joitain jämiä sekaisin. Suoraa putkea, vaikka olisi kyllä pitänyt laittaa kiilat leviämään vyötäröstä alaspäin. Kiva, mutta talveen.

Tämän langat eli Maijat ostin maaliskuun alussa Helsingin Lankamaailmasta, väri nappasi heti ja kuvio löytyi Designer Knittingistä. Kiva ja yllättävän nopea neuloa, kun alkuun pääsi. Alussa pelkäsin langan riittävyyttä, sillä silmukoiden ympäri kiertämiseen kului varmaankin aika paljon ylimääräistä lankaa. Maija kuitenkin osoittautui mukavan juoksevaksi eli riittoisaksi.

 Shokkipinkki, mutta minun värini.
Kuvio:

Väri ihan vääristynyt.Tuo lenkki kaareva kukantapainen tulee langankierroista neulottujen silmukoiden ympäri.

Tällä hetkellä puikoilla on railakkaan turkoosi villatakki, johon (ja moneen muuhunkin tulevaan neulomukseen) löysin mallin (nyt Lotus Blossom) sivulta Knitting fool .

Eilen sai ylioppilaslakkinsa ison uurastuksen jälkeen lahiomainen. Lähden piakkoin ajamaan Itä-Suomeen, ensin vain pitää hakea ämpärillinen valkoisia ruusuja.

ARVAAS MIKÄ ON LEMPIVÄRINI

Villatakin kappaleet valmistuivat jo toista viikkoa sitten. Nyt vain odotellaan hyvää suomenkielistä ohjelmaa televisioon, että saisin ommeltua takin kasaan. Lisäksi en osaa päättää, pitäisikö osat ensin venyttää kosteina, siinä kun on se puoli, etteivät kuviot enää näkyisi yhtä kuohkeina. Toisaalta nykyisellään tästä tulisi aika lailla pintaa nuoleva.

Se edellinen punainen neulepläjäys odottaa edelleenkin fiksausta, syynä kts. edellinen.

Sen sijaan, että tekisin keskeneräiset työt valmiiksi, aloitankin ihan uuden (muutaman tutun mielestä tämä on ongelmani monessakin suhteessa)

Kivaa puuvillalankaa Lankamaailmasta, 2,5:n puikot, mallina sama empire-malli kuin talvella pilalle pesemässä sini-violetissa mekkosessa. Nuo värit sopivat minulle silloin, kun vielä olin tummatukkainen, nyt alan olla jo puoliksi harmaa, enkä oikeastaan olekaan varma tykkäämisestäni.

Töissä järjestettiin nuorille kädentaitojen päivä. Ei nyt varsinainen menestys ollut, mutta tulin etsineeksi värttinäni. Olin toissa syksynä neuleretriitissä ja siellä pääsin vähän jyvälle kehräämisestä. Onhan se hauskaa, viime torstaina istuin yöyhteen pyörittelemässä värttinää.

Seuraavana aamuna keksin, että minun on saatava rukki. Uudet maksavat maltaita eivätkä ne näytä oikealta, mutta netin kauppapaikoiltahan noita löytyy. Pikaluin Tuulia Salmelan rukkikirjan ja kyselin MariJ:ltä
vinkkejä ja laitoin sitten oman ilmoituksen. Heti tuli pari vastausta ja yksi, ilmeisesti asiallinen, vanha rukki tuodaan toukokuun alussa ihan kotiin asti. Pidetään peukkuja!

AMBOMAALLE JA VÄHÄN ITSELLEKIN

Punainen siksakneule valmistui, ompelin hihat ja kappas vain, meni ihan metsään. Eipä mitään, täytyy raksia irti ja laittaa uusiksi. Sinänsä olisi kyllä pitänyt laittaa levennyskiila vyötäisistä alaspäin, punkerolla tuollainen tasalevyinen pitkä pusero ei oikein istu. Onneksi olen päättänyt vihdoin ryhtyä pudottamaan painoa (hah hah, kuinkahan kauan tällä kertaa jaksan).
Sukkia ja sormikkaita olen tehnyt muutaman parin, jos ei nyt ihan ambomaalaisille, niin oman työapaikan vähäosaisille. Homma lähti liikkeelle, kun tauoilla aikani kuluksi aloin kutoa sukkia ja niitähän sitten himoitteli useampikin nuori itselleen. Yksivärisiä sukkia ja hanskoja on kiva neuloa silloin, kun ei oikein pysty keskittymään.

Kävin pari viikkoa sitten Helsingin Lankamaailmassa, ostin pinkkiä Maijaa isompaankin neuleeseen ja ohutta puuvillalankaa siksakmekkoon. Talven Designer Knittingissä on punaisten neuleiden teema ja johtuisikohan lempiväristä vai mistä, mutta haluaisin tehdä niistä melkein jokaisen. Koppasin yhden kuvion ja aloin väkertää villatakkia Maijasta

mutta kyllähän on vaikeaa!!! Tavallisesti kuviomalli jää aika pian mieleen, mutta tätä on neulottu ja purettu koko monta kertaa ja lehti ohjeineen on sentään koko ajan pöydällä vieressä. Eikä oma tekeleeni edes näytä samalta kuin tuo vasemmanpuoleinen kuva. Oikealla on varmaankin vähän yksinkertaisempi malli, jota varten kopassa on jo turkoosia Nallea.

Talvi on mennyt aika kivuttomasti, mutta tänään iski epätoivo. Eikö lumi ikinä sula, eikö aurinko paista enää koskaan?

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.

KUKKASUKAT

Suuren käsityölehden (vai olikos se nykyään pelkkä Suuri Käsityö?) nettisivuilla oli ruususukkien ohje. Neuloin ne vähän mukaillen, eli poimin kuviot mallista, mutta sukka on oma perussukka.

Miniälle menee lahjaksi. Vähän on pötkylät, mutta jos ne vaikka unisukkina menisivät. Lankana Nalle.

Laskin, että taas on tullut neulottua kymmenen paria sukkia jouluksi. Saa nähdä, saanko paria nro 11 valmiiksi, sillä noidannuoli iski selkään ja ainakin tämä päivä menee selällään maaten. Seljällään kutominen ei onnistu, täytyy tyytyä viihtymään kirjojen ja Yle Areenan avulla. Kyllä oli taas loistava ajoitus, hain eilen lisää muuttolaatikoita ja tänään oli tarkoitus tyhjentää keittiön hyllyt. Olisiko psykosomaattista...

Sain vihdoin viimeisteltyä jo alkusyksystä neulomani pitsimekon, mutta mustasta on toistaiseksi turha yrittää saada selvää kuvaa minun kameralla. Mekkoon olen kyllä tyytyväinen.

SUKKIA VAIN

Jotakin olen nyhrännyt kaikkina pimeinä iltoina television ääressä, mutta ei saavutukset kovin vaikuttavalta näytä.

Vihreissä, pitkissä ja raidallisissa lankana Nallea, vihreä väri vastaa aika lailla todellisuutta mutta tuo sininen raita on oikeasti kyllä hyvin lähellä sireenin lilaa. Oranssit jarrusukan töpöt on neulottu Seitsemästä veljeksestä. Nalle vain olisi kovasti mukavaa neulottavaa, mutta nykyinen perus-Nallen värien kirjo on aika ankea. Parhaat värit näkyy laitettavan 7V:een, mutta minulle se on ihan liian paksua, niin neulottavaksi kuin pidettäväksikään. Jarrusukat Oskulle, pian 1 vee, ja isot isälleen, jalka 46-47.

Kuvassa olevien lisäksi olen värkännyt kahdet lilat pitsisukat, mutta toiset menivät työkaverille kiitokseksi marjoista, toiset taas tytölle kiitokseksi vierailusta. Kudoskelen nykyään sukkia varastoon (jos ei ole muuta sellaista työn alla, johon ei niin kauhean huolellisesti tarvitse keskittyä), jos vaikka sattuisi olemaan pienen lahjomuksen tarvetta.

Stockmannilla oli taidekirjojen joukossa pino tällaisia:

Kesällähän ompelin pari kassinteelmää. Tämä ainakin vaikuttaa hyvin selkeältä ja käyttökelpoiselta. Kirjassa on 15 erilaista laukkua kaavoineen ja ohjeineen. Kaikki mallit on ommeltu valkoisesta kankaasta, hieno kangas tai nahka ei vie huomiota itse mallilta.

Ei vain oikein tunnu olevan energiaa ompelemiselle nykyään. Töissä on haastavaa, kuten hauskasti nykyään sanotaan, ja autoni on ollut jo kolme viikkoa korjaamolla. Töihin kulkemiseen menee tuhottomasti aikaa ja kai se vähäkin tarmonripe häviää viimeistään kotimatkalla. Makuuhuoneessa, jossa teoreettinen ompelupöytäni sijaitsee, on aina vähintäänkin hämärää, eikä sekään juuri innosta ompelemaan. Minulla olisi parikin mekkosuunnitelmaa ja näitä laukkujakin olisi kiva kokeilla, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi viitsi. Pöh.

EI JAKSA, EI EHDI

Tämä

 on ihan kiva työ, mutta vaatii liikaa keskittymistä. Siksi aloitin tämän

Siksak-neuleesta tulee mekko, samalla mallilla kuin musta pitsinen (jota en ole jaksanut viimeistellä). Tähän uppoaa kätevästi muutamakin sata grammaa sinisävyisiä lankoja ja taas on lankalaukku vähän kevyempi. Ajatus polvipituisista neulemekoista niin kovasti houkuttelee, vaikka tosi asiassa ne kuitenkin villaisina ovat liian kuumia sisätiloihin ja lyhythelmaisina kylmiä pakkaskeleillä.

Sain sentään pestyä olohuoneen ison ikkunan ja sitten siirrettyä huonekasvit sisälle, ensi yöksi saattaa tulla pakkanen. Ei ollut häävi viime kesä, mutta vielä tympeämpää on pian alkava ainainen koleus ja vedentihku. Sitten tulee räntää kuinka ja pitkään ja lopulta koko maailma peittyy lumeen ja harmauteen. Ensi kesään on niin pitkä aika, ettei sitä osaa edes ajatella. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä en ole syksy- tai talvi-ihminen enkä sellaiseksi opikaan. Pilvisen kesän jälkeen huomaa vielä paremmin, kuinka kunnon lämpöä ja auringonpaistetta tarvitsisikaan.

Mursu kävi uudestaan eläinlääkärillä, tällä kertaa englanninkielisesti. Ihan pätevä tuntui olevan, poika sai lääkkeitä ja on vihdoin alkanut toipua. Koto kaipaisi suursiivousta, mutta kun pitäisi lukea tenttiinkin. Loppujen lopuksi en jaksa kumpaakaan, pöh. Onneksi on sentään kokopäivätyö, jota voi syyttää ajan ja energian viemisestä. Oikeasti pitäisi heittää televisio ja mokkula roskiin ja rajoittaa neulominen tuntiin päivässä.

POTEVALLE HOITOA

Neuloin siis työkaverille, reumaatikolle, ranteenlämmittimet. Koskapa en löytänyt virallista reumalankaa, kokeilin vihdoin alpakkaa, tässä tapauksessa Kauhavan Kangas-Aitan (??? onkohan toimenkuva vähän muuttunut) Silje alpakkaa Taitoshopista. Ihanaahan lanka oli, pehmoista eikä lainkaan kutittavaa tai tikkuista, mutta kyllähän sille hintaakin isommissa töissä tulisi.

Pitsimekon kappaleet ompelin viime viikonloppuna radion kuunnelmatarjonnasta nautiskellen. Nuorempana radio oli minulle elinehto ja kuunnelmat oli parasta lukemisen jälkeen. Kankkulan kaivo, jota lähetettiin ehkä kerran vuodessa uusintoina, oli ihan superhauska, mutta kyllä siitäkin on ainakin osin aika ajanut ohi. Mutta siis mustan ohuen neuleen yhdistämisen taustalle sekin sopi. Ja Tiimarin +4-lasit on pakko olla keskellä päivää lukulampun valossakin, muuten menisi käsikopelolla.

Ostin eilen kankaan, oli ihan pakottava tarve alkaa värkätä mekkoa.

Ensimmäisenä ajatuksena oli jokin siksak-kuvioinen, mutta sellaista ei löytynyt Löytöpalasta eikä Eurokankaasta, mutta jälkimmäisestä löytyi tämä. Vähän turhan kallis, puhdasta tekokuitua, yäk, mutta paksuus ja väri sekä kuvio olivat tarkoitukseen sopivat. Myyjä vielä kätevästi myi pakan lopun 2,90 m, vaikka pyysin 2-2,5 metriä. Toisaalta nyt voin kokeilla kietaisumallista ratkaisua. Ajatuksena sellainen reipas arkimekko, jonka voi pukea vaikka farkkujen päälle. Jutun pohjimmainen idea on kuitenkin erilliset koristelut, turkoosia pitsiä helmaan ja kirjailuja miehustaan ja ranteisiin. Saas näkeä, kirjailua en ole tällaiselle kankaalle kokeillut, joskus sentään neuleelle ja siihen kirjominen oli työlästä.

Marsu Hyytis (sillä on toki komea kasvattajanimi, josta ensin tuli Hyytiäinen ja se vielä lyheni Hyytikseksi) kävi torstaina eläinlääkärillä. Rehveli oli jo laihtunut aika tavalla, olin aika huolissani ja itse asiassa valmistautunut luopumaan. Vaan poika tutkittiin, kuvattiin, otettiin paljon kokeita ja ainoa, mitä löytyi, oli takahampaisiin kasvaneet piikit. Mursujen yleinen vaiva, josta päästiin hampaita hiomalla. Toivon mukaan alkaa poika pönäköityä taas, ainakin ruoka maittaa jo vähän paremmin. Pikkuelukatkin voivat olla hyvin rakkaita.

Itselläni on ilo päästä maanantaina Hamsulle eli hammas- ja suusairauksien yksikköön hoidettavaksi. Pitää olla onnellinen, että hoidetaan, mutta kyllä suun ronkkiminen on ällöttävää, Hyytis sentään rauhoitettiin, minua tuskin sentään.

SORMIKKAAT

Sain sormikkaat valmiiksi.

Maija on ihan kiva lanka, vaikka Vuorelman Veto on kyllä pehmeämpää. Väri on reippaamman turkoosi kuin kuvassa. Alla pilkistelee ensi talven harrastus, pääsin vasta varasijalle hopeasavikurssille, mistä mälsääntyneenä ilmoittauduin opettelemaan ranskaa. Voisi silti joku hopeasavilainen peruuttaa, tulisi vaikka savelle allergiseksi tai jotain sellaista. Hankin savea ja polttimen pari vuotta sitten, mutta ei siitä oikein avuin tahdo mitään tulla.

Marsulan yllä lepää tumma pilvi! Nostin Hyytiäisen ja Sulon keittiöön jaloittelemaan ja hokasin, että Hyytiäinen on laihtunut mainittavasti. Punnitsin, ja jäpikkä on lyhyessä ajassa menettänyt painoaan 200 grammaa. Itse asiassa siitä on tullut ronkeli, huutaa ruokaa, vaikka häkki on täynnä porkkanaa, heinää, pellettiä ja tomaattia. Olen viime viikkoina puhunut siitä varsin rumasti juurikin sen määkymisen takia ja nythän se on tietysti minun syytäni! Raukka yrittää varmaan nälkälakolla parantaa elinolojaan ellei sitten ole depiksessään menettänyt elämänhaluaan. Viisas ei hankkisi lemmikkejä, loppu on aina niin surkeaa kestettävää.