VAIHTEEKSI PUNAISTA

Jälleen mekkoja peruskaavalla. Punainen on R-Collectionin pop up -myynnistä ostettua bambu-viskoosia. Myyjä kehui olevan ihanaa kangasta päällä, ainakin tunnultaan se on vähän velttoa. Valkotäpläinen on Poppanavakasta ja vasta leikatessani huomasin sen olevan vain 130 senttiä leveää. Jouduin sitten laittamaan sauman rinnuksille tai vyötärölle, mihin se nyt asettuukin. Koska sopiva pala jäi jäljelle, kokeilin tuollaista savupiippukaulusta. Se on ainoa pystykaulus, jota leveäleukainen voi ajatella käyttävänsä. (Ainakin tämä leveäleuka :) )

YLLE JA ALLE

En nyt suorastaan matkaile tehtaanmyymälöiden mukaan, mutta kyläilyjen yhteydessä tulee poikettua siellä sun täällä. Kävin Tampereella Triteksillä ja sieltä löysin mm. tällaisen kankaan mekoksi

Helsingissä kävin ensi kertaa Herttoniemessä Marimekon tehtaanmyymälässä ja paljon sielläkin oli houkutuksia. Ostin tällaisenkin kankaan

Parempiakin mallikuvia voisi olla, mutta en osaa kuvata itseäni senkään vertaa kuin puulla riippuvia mekkoja. Sama vanha malli Nanson mekosta, tein vaihteeksi pitkät hihat.

Noh sitten: facebookin ompeluryhmässä intoiltiin rintsikoiden tekemisestä. Olin jo aiemmin löytänyt kotimaisen MakeBran sivut sekä sivupalkissa näkyvän Sigridin blogin, jossa on esitelty paljon itse tehtyjä liivejä. Tilasin aloituspaketin kaksiin liiveihin ja oman kokoiseni kaavan, yhteensä tuli hintaa 47 euroa. Ompeluohjeet olivat vähän suurpiirteiset, purin, ompelin, purin... onneksi oli parit erilaiset vanhat liivit apuna vieressä.

Malli istuu yllättävänkin hyvin. Kivahan näitä oli ommella ensi kertaa, mutta aika lailla aikaa tuhraantui. Varmaan tulee tehtyä lisääkin, muttei ihan yhtenään.

KAULUSHUIVIMEKKO

Pidän puhtaan keltaisesta väristä, mutta edellisen kerran minulla taisi olla keltaista ulkoilutakissa viitisentoista vuotta sitten. Kai sen pitäisi tummatukkaiselle (tai entiselle sellaiselle) sopiakin, mutta jotenkin... Tämä Triteksin pala oli kuitenkin niin sievä, että oli pakko kokeilla.

Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.

Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:

Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.

MEKKO VAI PAITA VAI TUNIKA

Tein Triteksin tuliaisista ensimmäisen vaatteen. Pituutensa puolesta kyllä kävisi mekosta, mutta mieluummin puen alle housut. Jos tarkkoja ollaan, tunika saattaa olla vähän lyhyempi.

Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.

Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.

TAMPEREELLA TESOMALLA

Kävin pikaisesti viikonloppuna Tampereella lapsenvahtina, samalla reisulla myös Hämeenlinnassa ruohonleikkuussa. Helteisiä päiviä ja kotiin tullessa jälleen kerran tajusi, kuinka pitkiä välimatkoja Suomessa on. Etelässä täysi kesä, täällä hädin tuskin lehti puussa.
Tampereella on lapsen perheen lisäksi Triteks-niminen kangasmyymälä. Etupäässä trikoita paloina ja pakalta, vähän muitakin. Taitaa olla vähän vanhempaa Nansoa, lisäksi lastenkuvioisia normaalihintaisia. Ostin myös hyvin edullisia saumurilankoja, saapa nähdä, millaista laatua ovat.

Tuon raidallisen myötä aion palata raitapaitojen ihmeellisen helppoon maailmaan. Reilu kymmenen vuotta sitten minulla oli monenvärisiä pitkahihaisia raidallisia paitoja farkkujen parina työvaatteiksi. Pidän siitä, ettei aamulla tarvitsisi ajatella sen paremmin: "Mitähän evääksi?" kuin: "Mitä laitan päälleni?"
Huomaa myös mekkokankaat! Ikäkö vai mikä, mutta olisi mukava useinkin vetäistä päälle kiva mekkonen. Töissä trikoomekkoja voi pitää kapeiden housujen päällä (yllättävien pyllistelyjen varalta housut) ja vapaalla voi hurjaksi heittäytyessään jättää farkut pois ja pistää jalkaan korkokengät.
Rusettikauluksia, kellohihoja, pussihihoja... Jees.

TRIKOOMEKKO

Nyt kuulkaa ompeleminen maittaa! Ompelin jo perjantaina toisen version Nanson mekosta piirretystä kaavasta ja tällä kertaa onnistui vähän paremmin. Lantionkaarta (jota minulla ei juuri ole) pitää hioa vielä, mutta muuten pidän tästä kovasti.

 Kangas on Oulun Löytöpalasta ostettua vähän tanakampaa pehmoisen pehmoista puuvillatrikoota, ostin kaksi metriä, mutta 180 cm olisi riittänyt ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kaulukseen ja nappilistaan, johon tosin ei tule nappeja. En osaa tehdä Pfaffilla siistejä napinläpiä ja neppareiden hakkaaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Tosin tuo pysyykin ihan hyvin lähes kiinni, varmaan kaula-aukon kapeuden ansiosta ja koska tikkasin listat alhaalta kiinni toisiinsa.

Ensi lauantaina olisi tarkoitus lastenvahdinnan lomassa käydä Tampereen Triteksillä, saattaa olla, että mukaan tarttuu pari mekkokangasta.

KIETAISUMEKKO

Tilasin kankaita.comista trikoita, yllä puuvillatrikoo, ajatuksella tehdä muutama kietaisumekko. Olin kovin innoissani, kun löysin Suuresta käsityöstä 9/2012 kietaisumekko 180-senttiselle o-vartaloiselle -mallin. Noh, koska olen vähän yksinkertainen, tajusin vasta lähes valmiista työstä, että se o-vartalolle sopivuus tulee siitä, ettei nauhoja kiedotakaan koko kropan ympärille. Vähän outo, vaikka tykkään yläosasta, kaarrokkeet ja laskokset ovat mukavannäköiset ja kokokin oli sopiva. Ehkä tuosta voisi muokata mekon kaarrokkeet säilyttäen...
Mutta kaiken kaikkiaan vähän pleeku. Pitäisiköhän etsiä kangasvärit ja jokin sievä sudenkorentosabluuna.

KAIKENLAISTA UUTTA

Joulu - vietetty vaarin luona
Muutto - hoidettu, vaikka meinasi jo voimat loppua kesken
Työt - aloitettu ja samalla päätetty olla tänä vuonna valittelematta turhaan

Hiukan olen saanut uudessa kodissa kaappeja täyteltyä, vaan on tässä vielä iso työ. Tilaa on ihanasti ja työhuone elikkäs ompeluhuone on vielä kaaoksen vallassa.

Joulun alla oli kovia pakkasia ja töissäkin tosi kylmä, meillä onkin sisätiloissa joko todella kuuma tai älyttömän kylmä. Viimeistelin lopultakin sinisävyisen tunikamekon, joka juuri nyt on piilossa jossain lukuisista jätesäkeistä, joiden kyljessä lukee Makuuhuone, vaatekomero. Se oli oikein hyvä pakkassään pusero, lämmitti riittävästi eikä kuitenkaan hiottanut. Tuosta innostuneena kävin perjantaina Lankamaailmassa ostoksilla ja tarkoitus on kutoa samanlainen puna-oranssi-pinkki-fuksia-kirjava mekkonen.

Niin ihana kuin olikin päästä eroon tympeästä naapurista ja saada lisää neliöitä, olin sittenkin aika haikeana viimeisinä päivinä vanhassa kodossa. Ja kun läppäri hajosi ja oli pakko viimein ostaa uusi, tosi ohut, sievä, toimiva, nopea... laite, niin silti haikailen sen vanhan koneen perään. En myös oikein osaa käyttää tätä uutta. Pöh.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.

EI JAKSA, EI EHDI

Tämä

 on ihan kiva työ, mutta vaatii liikaa keskittymistä. Siksi aloitin tämän

Siksak-neuleesta tulee mekko, samalla mallilla kuin musta pitsinen (jota en ole jaksanut viimeistellä). Tähän uppoaa kätevästi muutamakin sata grammaa sinisävyisiä lankoja ja taas on lankalaukku vähän kevyempi. Ajatus polvipituisista neulemekoista niin kovasti houkuttelee, vaikka tosi asiassa ne kuitenkin villaisina ovat liian kuumia sisätiloihin ja lyhythelmaisina kylmiä pakkaskeleillä.

Sain sentään pestyä olohuoneen ison ikkunan ja sitten siirrettyä huonekasvit sisälle, ensi yöksi saattaa tulla pakkanen. Ei ollut häävi viime kesä, mutta vielä tympeämpää on pian alkava ainainen koleus ja vedentihku. Sitten tulee räntää kuinka ja pitkään ja lopulta koko maailma peittyy lumeen ja harmauteen. Ensi kesään on niin pitkä aika, ettei sitä osaa edes ajatella. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä en ole syksy- tai talvi-ihminen enkä sellaiseksi opikaan. Pilvisen kesän jälkeen huomaa vielä paremmin, kuinka kunnon lämpöä ja auringonpaistetta tarvitsisikaan.

Mursu kävi uudestaan eläinlääkärillä, tällä kertaa englanninkielisesti. Ihan pätevä tuntui olevan, poika sai lääkkeitä ja on vihdoin alkanut toipua. Koto kaipaisi suursiivousta, mutta kun pitäisi lukea tenttiinkin. Loppujen lopuksi en jaksa kumpaakaan, pöh. Onneksi on sentään kokopäivätyö, jota voi syyttää ajan ja energian viemisestä. Oikeasti pitäisi heittää televisio ja mokkula roskiin ja rajoittaa neulominen tuntiin päivässä.

POTEVALLE HOITOA

Neuloin siis työkaverille, reumaatikolle, ranteenlämmittimet. Koskapa en löytänyt virallista reumalankaa, kokeilin vihdoin alpakkaa, tässä tapauksessa Kauhavan Kangas-Aitan (??? onkohan toimenkuva vähän muuttunut) Silje alpakkaa Taitoshopista. Ihanaahan lanka oli, pehmoista eikä lainkaan kutittavaa tai tikkuista, mutta kyllähän sille hintaakin isommissa töissä tulisi.

Pitsimekon kappaleet ompelin viime viikonloppuna radion kuunnelmatarjonnasta nautiskellen. Nuorempana radio oli minulle elinehto ja kuunnelmat oli parasta lukemisen jälkeen. Kankkulan kaivo, jota lähetettiin ehkä kerran vuodessa uusintoina, oli ihan superhauska, mutta kyllä siitäkin on ainakin osin aika ajanut ohi. Mutta siis mustan ohuen neuleen yhdistämisen taustalle sekin sopi. Ja Tiimarin +4-lasit on pakko olla keskellä päivää lukulampun valossakin, muuten menisi käsikopelolla.

Ostin eilen kankaan, oli ihan pakottava tarve alkaa värkätä mekkoa.

Ensimmäisenä ajatuksena oli jokin siksak-kuvioinen, mutta sellaista ei löytynyt Löytöpalasta eikä Eurokankaasta, mutta jälkimmäisestä löytyi tämä. Vähän turhan kallis, puhdasta tekokuitua, yäk, mutta paksuus ja väri sekä kuvio olivat tarkoitukseen sopivat. Myyjä vielä kätevästi myi pakan lopun 2,90 m, vaikka pyysin 2-2,5 metriä. Toisaalta nyt voin kokeilla kietaisumallista ratkaisua. Ajatuksena sellainen reipas arkimekko, jonka voi pukea vaikka farkkujen päälle. Jutun pohjimmainen idea on kuitenkin erilliset koristelut, turkoosia pitsiä helmaan ja kirjailuja miehustaan ja ranteisiin. Saas näkeä, kirjailua en ole tällaiselle kankaalle kokeillut, joskus sentään neuleelle ja siihen kirjominen oli työlästä.

Marsu Hyytis (sillä on toki komea kasvattajanimi, josta ensin tuli Hyytiäinen ja se vielä lyheni Hyytikseksi) kävi torstaina eläinlääkärillä. Rehveli oli jo laihtunut aika tavalla, olin aika huolissani ja itse asiassa valmistautunut luopumaan. Vaan poika tutkittiin, kuvattiin, otettiin paljon kokeita ja ainoa, mitä löytyi, oli takahampaisiin kasvaneet piikit. Mursujen yleinen vaiva, josta päästiin hampaita hiomalla. Toivon mukaan alkaa poika pönäköityä taas, ainakin ruoka maittaa jo vähän paremmin. Pikkuelukatkin voivat olla hyvin rakkaita.

Itselläni on ilo päästä maanantaina Hamsulle eli hammas- ja suusairauksien yksikköön hoidettavaksi. Pitää olla onnellinen, että hoidetaan, mutta kyllä suun ronkkiminen on ällöttävää, Hyytis sentään rauhoitettiin, minua tuskin sentään.

PITSIMEKKO

Olen kyllä ollut ahkerasti työn parissa, mutta eihän kakkosen puikoilla tico ticosta ihan hetkessä pitsimekkoa neulota. Ainakaan koossa - olisko 52! Toisaalta halusin jotain sellaista, jota voi vähän kauemminkin neuloa keskittymättä, toisaalta minulla on intianpuuvillainen mekonloippana, josta vähän otin ideaa. Helmakappale levenee hieman, yläosa päättyy rinnan alle ja hihoista tulee varmaan vähän kyynärpään yltä alkavat. Toivoa vaan sopii, että tulos miellyttää, muuten on mennyt jokunen tunti turhaan.

Syksyyn jo suunnataan. Työ alkoi viikko sitten ja nyt jo täytellään talven kalenteria. Viime talvena istuin luennoilla, ja vaikka tenttiminen stressasikin, niin kuitenkin jo etsiskelen sopivaa harrastusta pimeisiin iltoihin. Vähän haaveilin arabiasta, mutta ilmeisesti sitä ei tällä hetkellä kysynnän puutteesta järjestetä. Harmi, olisi riittävän eksoottista ja toisaalta sitä voisi työssäkin hyödyntää. Piirtämään voisin mennä, vaan kun tietäisi, mitä siistiä sisätyötä tekevän olkapää siitä tällä kertaa tykkäisi. Onnistuin nimittäin viime keväänä saamaan lihakset niin jumiin, ettei vieläkään tahdo käpälä pelittää (ja toisella puolellahan juuri vaivasi jäätynyt olkapää). Vaan onneksi on pilates, siinä on kuulkaa, hyvät käsityöläiset, sellaista terapiaa selälle, harteille, niskalle ja vaikka mille, ettei paremmasta väliä! Lämpimästi suosittelen kaikille.

Kävin tänään Hailuodossa. Mökkilomia lukuun ottamatta sinne pitää lähteä yllättäen, ennakkoon suunnittelematta. Ilma oli just mukava, melko lämmin, tuuli luoteesta, ja niinpä saari oli väkeä täynnään. En ostanut lankoja enkä valmiitakaan tuotteita, näin taisi olla ensimmäistä kertaa minun luodon reisuillani. Sen sijaan ostin kaksi siikaa, koska aion opetella syömään (ja toki laittamaankin) kalaa ihan oikeasti. Uunisiika on helpoimmasta päästä näin aloittelijallekin ja siian mausta olen kyllä aina pitänyt. Keittiötuuriin heittäydyttyäni tein vielä mansikka-raparperipiirakankin, oman maan raparpereista. Siis Biolanilta ostetun maan, jonka kannoin parvekkeelle Ikea-pussiin. Tänä kesänä parvekeviljely hiipi kuvioihin vähän kuin varkain, ja tuttuun tapaan suuri osa viljelyksistäni menikin pieleen, valmiit yrtit kuolivat heti, salaatti ei jaksanut kasvaa, tilli kuivui... Mutta raparperi rehahti kasvamaan, vaikka siirsin sen vasta juhannuksen jälkeen. Samoin kesäkurpitsa ja tomaatit lykkäävät vartta ja lehteä. Ensi keväänä asiaan täytyy paneutua hartaudella ja ainakin tomaateille täytyy tarjota suojaava peitto.

Ehkä tällaisilla harrastuksilla saisi tuon tulevan talven nitistettyä, on niin ikävä helteistä ja heleää kesää jo nyt.