HARMAAT

Kesällä tein kahdet MakeBra -liivit. Käytössä ne ovat osoittautuneet oikein hyviksi, ostamani kaava istuu hyvin ja liivit tukevat riittävästi. Pitkään aikaan ei firmalla ollut mustia aloituspaketteja super-koossa, joten tilasin lopulta peruspaketin. Ajattelin, että kyllä mä ne nyt taitavalla asettelulla saan leikattua pienemmästäkin kankaasta.

Pistin oikein irroitellen ja lisäsin mustan pitsinauhan kuppien yläreunaan.

Valitettavasti toisiin liiveihin ei kaikkia materiaaleja jäänyt riittävästi, mutta jos tuon sisäpuolisen kupin vuorin korvaisi trikoolla... Tekisi mieli myös kokeilla ihan normiliivejä, kupin alaosaan voisi sentään kokeilla toppausta ohuesta vanulevystä.

FAIR ISLE -VILLATAKKEJA

Talviunen jälkeen ja kameran laturin löydyttyä voin vihdoin vähän tallennella kuvia käsitöistä:

 Punainen takki on jo vähän käytössä muokkaantunut. Turkoosi odottaa vielä nappeja ja viimeistelyä.

Kuviot on Fair Isle -neulemallit -kirjasta , lankoina Nallea, Maijaa, Venlaa ja muita peruslankoja. Turkoosin hihat näyttävät turhan kapeilta, koska palmikkojoustin vetää neuletta vielä kasaan. Korjautunee käytössä.

Turkoosi on neljäs kirjoneule, jossa olen harjoitellut valmiin kirjoneuleen aukileikkaamista. Edustaan ja hiha-aukkoihin neuloin 2n 1o 2n, jonka keskellä aina vaihdoin langat. Neuleen valmistuttua tikkasin lyhyellä suht leveällä siksakilla ja sitten vain sakset käteen ja leikkaamaan. Ainakin punaisessa siksak on estänyt langanpurkautumiset tehokkaasti.

VAIHTEEKSI PUNAISTA

Jälleen mekkoja peruskaavalla. Punainen on R-Collectionin pop up -myynnistä ostettua bambu-viskoosia. Myyjä kehui olevan ihanaa kangasta päällä, ainakin tunnultaan se on vähän velttoa. Valkotäpläinen on Poppanavakasta ja vasta leikatessani huomasin sen olevan vain 130 senttiä leveää. Jouduin sitten laittamaan sauman rinnuksille tai vyötärölle, mihin se nyt asettuukin. Koska sopiva pala jäi jäljelle, kokeilin tuollaista savupiippukaulusta. Se on ainoa pystykaulus, jota leveäleukainen voi ajatella käyttävänsä. (Ainakin tämä leveäleuka :) )

HUOLISYÖPPÖ

Facebookin ompeluryhmässä tutustuin huolisyöppöön, leluun, jonka vetoketjulla suljettavan suun nieltäväksi voi laittaa paperille kirjoitetut tai piirretyt huolenaiheet. Etsin sitten lisää kuvia netistä ja näitä syöppöjähän löytyi Stockmanniltakin.
Ompelu oli helppoa, mitä tulee palojen asetteluun ja yhdistämiseen. Tein vain sen virheen, että käytin joustavaa kangasta ja ompelin saumoja saumurilla. Pieniä pyöreitä kulmia on näköjään mahdoton ommella ohuehkosta trikoosta siististi. Tämä menee lahjaksi 3-vuotiaalle, ja jos sisarukset haluavat samanlaisen, täytyy ehdottomasti käyttää tavallista kangasta.

PUHTAAT VALKEAT LAKANAT

Kyllä on taas niin hauska otsikko, että vallan naurattaa!

Kameran laturi on häveissä, ei ole tullut kuvailtua, vaikka olenkin ommellut ja neulonut hurjasti. Perumekkoa ja paitaa etupäässä sekä sukkia lähipiirille.

Vaan se lakana-asia. Minusta valkoinen on ehdottomasti paras väri petivaatteille, aluslakana aina valkoinen, pussilakanassa voi olla ihan vähän väriä, vain tyynyliinaan sopii kirkkaampikin väritys. Ja on kuulkaa vaikea löytää kohtuuhintaista, hyvälaatuista valkoista pussilakanaa. Tsiikailin jo Ikean mallistoa, kun huomasin siellä myytävän myös valkeaa lakanapuuvillaa edulliseen 19 kruunun hintaan. Haaparannan reissulla ostin Ikeasta 8,5 metriä Ditte-kangasta, jonka pesulämpötilana on 60 astetta. Jemmassa oli parikymmentä vuotta sitten markka-aikaan ostettua reunabrodyyriä, josta koristereunus. Ompelin ensin alareunan kiinni  niin että keskelle jäi pujotusaukko. Käänsin saumanvarat erisuuntiin pussille ja ompelin kiinni. Toisen lakanan kohdalla tajusin ommella seuravaaksi sivusaumat ja vasta viimeiseksi kiinnittää koristeen yläreunaan oikealta puolelta.

Ennen kaikkea ilahdutti kankaan laatu. En ole Suomen puolelta löytänyt riittävän tukevaa valkoista lakanakangasta, myös takavuosien "jokamiehen lakanakangas", joka muistutti melkein pellavaa, on hävinnyt markkinoilta. Väreinä oli myös sinistä ja punaista, mutta niillehän minulla ei ole käyttöä.

Perussukkia ohuemmasta Stepistä ja vahvemmasta Nallesta ja Maijasta olen neulonut useat parit. Tällaiset kettuset tein kohta kolmevuotiaalle Oskulle Maijasta (11 s puikolla). Kuva löytyi guuggeloimalla täältä Vähän turhan tiukka tuli kuvan kohdasta, kiedoin lankaa toisen ympärille, jos langanjuoksusta olisi tullut pitempi kuin 5 silmukkaa.

Sukkien alla näkyy pussilakanan reuna, valkoinen lakana on muuten aika huono kuvattava.

MARIPEITTO

Saattoipa olla jo kahdeksisen vuotta sitten, kun aloin keräillä kankaita tähän peittoon. Muistan nimittäin ostaneeni niitä jo Joensuun Marimekon palalaarista ja kyllä on useampi vuosi vierähtänyt siitäkin, kun olen käynyt paikallisessa Marimekossa. Paloja ja pakanloppuja siis käytin, taustakankaan ompelin kahdesta verhosta, jotka puolestaan ovat peräisin P-K:n ammattikoulun tekstiilipuolen lopetusmyynnistä.

Leikkasin tähän sabluunan A3-paperin mukaan välttääkseni edellisen peiton mittavirheen. Silitin nyt kuitenkin saumanvarat auki, sillä tässä olisi muuten tullut väkisinkin tummat saumanvarat vaalean puolella näkyviin, mikäli olisin tehnyt netistä löytämäni (yleisen?) ohjeen mukaan. Ompelin palat yhteen ja kokosin lattialla alimmaisena tausta, välissä satagrammaisesta seuraava vanunvahvuus ja päällä tilkkulevy. Neulasin palat yhteen ja tikkasin siksakilla saumanvarojen päältä. Tällä kertaa ei löytynyt sopivaa kangasta vinokaitaleeksi uhrattavaksi, joten ostin valmista, värivaihtoehtoja vain ei leveimmässä nauhassa kovin monta ollut. Vinonauhalla kanttaaminen ei muuten ole mielipuuhiani, ei kestä tarkempaa tarkastelua.

Ihan kiva peitto tästä tuli. Aikaa menee kahden viikonlopun ompeluaika, ei paha. Olen jossain vaiheessa näköjään alkanut kerätä ruusukankaita samaan tarkoitukseen, olisiko se sitten seuraava projekti. Toisaalta tekisi hirveästi mieli ostaa Etsystä japanilaisia kukkakuvioisia paloja, ne ne vasta kauniita onkin.

TILKKUPEITTO (JA RAITAPAITA)

Olen aikaisemmin tehnyt jo jokusen tilkkupeiton, yhden ison onnistuneen (josta lopulta kankaat ratkesivat yhdyssaumojen vierestä) ja toisen pienen sekä pari epäonnistunutta retkua. Tällä kertaa yritin tehdä vähän kestävämmän peiton. Kankaita olen kerännyt kirppareilta, tuon taustakankaan sain vaarin liinavaatekaapista, avatusta pussilakanasta saa taustan isompaankin peittoon.

Piirsin palat pahvisella sabloonalla ja leikkasin ne. Sommittelin paloja olohuoneen lattialla, netistä löysin ohjeen kuvata sommitelma, mikä olikin ihan hyvä vinkki. Yhdistin ensin aina yhdeksän palaa yhdeksi pätkäksi, sitten ompelin nämä pätkät pitkiltä sivuilta toisiinsa. Käärin työn reunat aina rullalle, näin ompelus mahtui koneen aukon läpi. Leikkasin saumanvarat tasaisiksi ja silitin auki.

Seuraavaksi levitin silitetyn taustakankaan lattialle nurja puoli ylöspäin, saman verran vanulevyä (100 g, mitä se sitten tarkoittaakaan) ja lopuksi palakankaan oikea puoli ylöspäin. Kiinnitin kaikki kolme kerrosta toisiinsa nuppineuloilla, aloitin neulaamisen työn keskeltä ja etenin reunoille päin. Rullasin jälleen reunat ja ompelin koneella saumojen päältä suoralla ompeleella. Kokeilin ensimmäistä kertaa hienon Pfaffini differentiaalisyöttöä ja hyvinhän tuo syöttikin tasaisesti. Lopuksi ompelin vielä yhden ompeleen työn ulkoreunoille pitämään palasten reunatkin kohdallaan.

Tämän jälkeen leikkasin vanhasta pussilakanasta vinoa soiroa useamman metrin ja silitin sen vinonauhaksi. Vinonauhan kiinnittäminen työn ulkoreunaksi oli oikeastaan työn hankalin vaihe, nuppineulojakaan ei ollut tarpeeksi ja muutenkin isoa työtä oli työlästä pyöritellä.

Mutta ihan hyvä peitto! Itse asiassa innostuin sen verran, että muistin joitakin vuosia sitten haalimani Marimekon puuvillapalat ja kaivoin ne vaatehuoneen kätköistä. Puna- ja keltasävyisiä kankaita, tulee aika aurinkoinen peitto, jos nyt ei lopu into kesken.

Seuraavassa työssä muistettavaa: mittaa ja leikkaa sabloona huolellisesti joka reunaltaan samanmittaiseksi, leikkaa saumanvarat samanpituisiksi jo heti alussa, älä tee 150 senttiä leveämpää peittoa, ettei tarvitse kiinnitellä vanulevyjä yhteen, tee vinonauha huolellisesti jos et halua ostaa valmista. HUOM!!! JA NE SAUMANVARAT PITÄÄKIN TAITTAA TOISELLE PUOLELLE (TUMMEMMALLE, JOS MAHDOLLISTA) EIKÄ AUKI. Tyypillistä kyllä, kaivoin eilen illalla kirjahyllystä neljä tilkkutyökirjaa ja selailin niitä vasta nyt, kun tilkkutyö on jo valmis ja käytössä.

Ompelin pitkästä aikaa raitapaidan kaapista löytyneestä Eurokankaan halpistrikoosta. Halpuus johtui ilmeisesti siitä, ettei se sitten juuri joustanutkaan. Kauluksen ja hihansuut huolittelin ensimmäistä kertaa resorilla. Ompelin resorikaitaleen paidan oikealle puolelle saumurilla, käänsin saumanvaran yli nurjalle puolelle ja ompelin kaksoisneulalla paikalleen. Seuraavaan paitaan pitää muistaa laittaa vähän leveämpi resori eikä ainakaan yhtään väljempää kuin 2/3 kaula-aukon pituudesta.