AATONAATTONA

Hyvää ja lämmintä joulunaikaa kaikille!

Aatonseutu menee vaarin luona Etelä-Suomessa. Lämmitysöljy oli loppunut joulunalusviikolla eikä uutta luvattu ennen tammikuuta. Sähkölämmitys auttaa jonkin verran, mutta onneksi tuli puhetta etukäteen, joten osasin varata riittävästi villavaatteita mukaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka hyvä ja hyödyllinen harrastus käsitöiden tekeminen on.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.

KUKKASUKAT

Suuren käsityölehden (vai olikos se nykyään pelkkä Suuri Käsityö?) nettisivuilla oli ruususukkien ohje. Neuloin ne vähän mukaillen, eli poimin kuviot mallista, mutta sukka on oma perussukka.

Miniälle menee lahjaksi. Vähän on pötkylät, mutta jos ne vaikka unisukkina menisivät. Lankana Nalle.

Laskin, että taas on tullut neulottua kymmenen paria sukkia jouluksi. Saa nähdä, saanko paria nro 11 valmiiksi, sillä noidannuoli iski selkään ja ainakin tämä päivä menee selällään maaten. Seljällään kutominen ei onnistu, täytyy tyytyä viihtymään kirjojen ja Yle Areenan avulla. Kyllä oli taas loistava ajoitus, hain eilen lisää muuttolaatikoita ja tänään oli tarkoitus tyhjentää keittiön hyllyt. Olisiko psykosomaattista...

Sain vihdoin viimeisteltyä jo alkusyksystä neulomani pitsimekon, mutta mustasta on toistaiseksi turha yrittää saada selvää kuvaa minun kameralla. Mekkoon olen kyllä tyytyväinen.

ONNI HYMYILEE

Neulottu on. Ommeltu on. Kuvia tulee sitten joskus, kun aurinko ei enää jää keskipäivälläkin männynlatvojen taa.

Onni on jälleen päättänyt kääntää hymyilevät kasvonsa puoleeni! Nuorempana olin oikein onnekas arvonnassa jos toisessakin. Vielä tuossa 6-7 vuottakin sitten kaikki meni juuri niin kuin pitikin, mutta sitten taisi olla liikaa onnea rakkaudessa, muuten kun se ei enää potkinutkaan. Vaan jokin aika sitten sain viestin, että olin voittanut oppikirjakustantamon arvonnassa ja sitten pari viikkoa taapäin voitin Roobedoon giveaway'ssä

  tällaisen lehden.
Tykkään Roobedoon blogista, löysin sen etsiessäni pari vuotta sitten kuvia paitapuvusta ja olen siitä lähtien seurannut sitä innokkaasti. R. neuloo, virkkaa ja ompelee, varsinkaan tuota viimeistä ei kauhean monista (suomalaisista) blogeista löydä. Ainakaan aikuisille ompelemista.

Lehden pitsimallit ovat aivan ihania, pääsääntöisesti malleja on helppo lukea, tähän mennessä yksi symboli on jäänyt epäselväksi. Minulla on työkaveri, joka taitaa japanin, harmi vaan, ettei ole käsityöihmisiä. Tänään ruokatunnilla yritettiin yhdessä ratkaista arvoitusta, mutta mysteeriksi jäi.

Ja hyvä tuuri jatkuu: kolmen viikon päästä on muutto uuteen kotiin. Kyllästyin lopullisesti alakerran deekun, joka tietenkin on nimeltään Onni, meluamiseen, jota taloyhtiön hallituskaan ei saa aisoihin. Löysin kivalta paikalta kivankokoisen asunnon kohtuuvuokralla ja niinpä sitten muutto odottaa. Asunnon yhteydessä on jopa takapiha, josta olen haaveillut aika kauan, nyt saan vihdoin istuttaa pionin! Ja raparperipuskan! Ja kaikkea mahdollista ihanaa!

PIKKU-UKON SUKAT

Lapsenlapsi täytti lauantaina vuoden. Lahjaksi vein lelukissan ja palapelejä, arvelin, ettei lapsonen osaisi villasukkia arvostaa. Vaikka sankari kyllä oikeasti nautti eniten muovikääreissä olevista palapeleistä, niitä kelpasi pureskella, heitellä lattialle ja tutkiskella intohimoisesti. Sukat tässä

Huomatkaa myös kaktus! 81-vuotias vaari pitää hyvän huolen kasveistaan, pikkuposliinikukka rehottaa ja kuvan kaktus kukkii hurjasti päästyään joskus lokakuun puolella huoneen lämpöön. Pistetäänpäs vielä toinenkin

Reisu oli kiva, lapsoset somia ja vaakkukin oli hyvässä kunnossa, vaikka muuta ehdinkin jo hetken pelätä. Kotimatkalla poikkeilin tehtaanmyymälöissä, Vaajakoskella Pandan  aarteilla, Pihtiputaalla Nanson hiukan niukoilla rekeillä ja vielä Rantsilassa Kylmäsellä. Tarkoitus oli käydä jo Hämeenlinnassa Nansolla, mutta unohtui kaiken söhellyksen keskellä. Se korjaantunee joulun jälkeen.

SUKKIA VAIN

Jotakin olen nyhrännyt kaikkina pimeinä iltoina television ääressä, mutta ei saavutukset kovin vaikuttavalta näytä.

Vihreissä, pitkissä ja raidallisissa lankana Nallea, vihreä väri vastaa aika lailla todellisuutta mutta tuo sininen raita on oikeasti kyllä hyvin lähellä sireenin lilaa. Oranssit jarrusukan töpöt on neulottu Seitsemästä veljeksestä. Nalle vain olisi kovasti mukavaa neulottavaa, mutta nykyinen perus-Nallen värien kirjo on aika ankea. Parhaat värit näkyy laitettavan 7V:een, mutta minulle se on ihan liian paksua, niin neulottavaksi kuin pidettäväksikään. Jarrusukat Oskulle, pian 1 vee, ja isot isälleen, jalka 46-47.

Kuvassa olevien lisäksi olen värkännyt kahdet lilat pitsisukat, mutta toiset menivät työkaverille kiitokseksi marjoista, toiset taas tytölle kiitokseksi vierailusta. Kudoskelen nykyään sukkia varastoon (jos ei ole muuta sellaista työn alla, johon ei niin kauhean huolellisesti tarvitse keskittyä), jos vaikka sattuisi olemaan pienen lahjomuksen tarvetta.

Stockmannilla oli taidekirjojen joukossa pino tällaisia:

Kesällähän ompelin pari kassinteelmää. Tämä ainakin vaikuttaa hyvin selkeältä ja käyttökelpoiselta. Kirjassa on 15 erilaista laukkua kaavoineen ja ohjeineen. Kaikki mallit on ommeltu valkoisesta kankaasta, hieno kangas tai nahka ei vie huomiota itse mallilta.

Ei vain oikein tunnu olevan energiaa ompelemiselle nykyään. Töissä on haastavaa, kuten hauskasti nykyään sanotaan, ja autoni on ollut jo kolme viikkoa korjaamolla. Töihin kulkemiseen menee tuhottomasti aikaa ja kai se vähäkin tarmonripe häviää viimeistään kotimatkalla. Makuuhuoneessa, jossa teoreettinen ompelupöytäni sijaitsee, on aina vähintäänkin hämärää, eikä sekään juuri innosta ompelemaan. Minulla olisi parikin mekkosuunnitelmaa ja näitä laukkujakin olisi kiva kokeilla, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi viitsi. Pöh.

MEILLÄPÄ ASUU PIKKUKARHU

Herra Hyytiäinen lähti pari viikkoa sitten olohuonettani vihreämmille laitumille mursuilemaan ja viime keskiviikkona tänne saapui Sulon kaveriksi pikkuinen rex-marsu

Kudoin tuossa kolmet junasukatkin, mutta unohdin kuvata. Sukat meni lapsenlapselle ja jos hyviksi osoittautuvat, kudon pian lisääkin. Otetaan sitten ne kuvat.