Tein siis rintaliivit. Löysin aikoinaan sivupalkissa näkyvän Sigridin ompelublogin, jossa ihailin hienoja itse ommeltuja liivejä. Siellä oli linkki MakeBran sivuille, ja kappas vaan, sehän osoittautuikin suomalaiseksi sivustoksi. Olen iso, tykkään kauniin värisistä liiveistä sekä haluaisin mielelläni oppia mahdollisimman monipuoliseksi ompelijaksi (mikä nyt ei ehkä niin selvästi näy viime aikojen trikoopaita-kavalkaadissani). Siispä tilasin kahden liivin tarvikepaketin ja kaavat. Tarvikkeet tulivat postissa, kaavan sai ladata laskun maksettuaan netistä.
Katsoin ohje-videon MB:n sivuilta pariin otteeseen ja lukaisin ompeluohjeet hätäisesti. Kaavoissa oli saumanvarat mukana, jos niitä tarvitaan, joten ei kun leikkelemään. Elastaanista ympärysosa, vaahtomuovista vuorin kappaleet ja kaapista löytyneestä brodyyrista kupinpäällysosat. Lisäksi tarvittiin pätkä nauhaa luukujia varten.
Ensimmäiseksi ommellaan luille kujat. Tulkitsin kaavaa niin, että ompelin kujat katkoviivan kohdalle muutaman sentin päähän kaaresta. Osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Ympäryksen osat yhteen oli kohta, jota en oikein ymmärtänyt. Ilmeisesti kaavaa olisi pitänyt leikellä ja ommella sitten taas yhteen, minä leikkasin vain keskiosan kokoisen kappaleen varmaankin tukea antamaan ja kiinnitin sen kapealla siksakilla.
Ympäryksen yläreunan kuminauhat ompelin ohjeiden mukaan ensin kankaan ja kuminauhan oikeat puolet vastakkain, sitten käänsin kumin nurjalle puolelle ja tikkasin päälle siksakin.
Työnsin luut paikalleen ja kiinnitin ympäryskappaleen alaosan kankaan ja kuminauhan oikeat puolet vastakkain. MB:n ohjeissakin käskettiin kiinnittää oikeat puolet vastakkain, kuva on mielestäni kuitenkin nurjalta puolelta.
Seuraavaksi ompelin kupin vuorin. Pähkäilin aikani, miten kappaleet liitetään toisiinsa, hoksasin sitten nuolipäisten viivojen osoittavan kiinnityskohtaan. Merkkasin kaavaan vielä kirjaimet selvyyden vuoksi.
Leikkasin tuon keskimmäisen kappaleen, joka jatkuu olkaimiksi kahtena, kuten se on kaavoissakin merkitty, säästääkseni vuorin materiaalia. Kappeleet oli helppo kiinnittää yhteen siksakkaamalla niin, että tikki osuu vuoron perään kumpaankin kappaleeseen. Tekniikka näytetään MB:n mallivideossa ja se on ihan yhtä helppoa kuin miltä näyttääkin.
Seuraavaksi ompelin kupin kangaskappaleet yhteen. Nyt tehtiin normaali suora ommel nurjalle, sitten saumanvarat auki siksakkaamalla tikin päälle. Itse sössin tässä vaiheessa tekemällä kaksi samanlaista pitsikuppia, kun tein ensimmäistä versiota. Missään ei sanottu, tuleeko vaahtomuovin sileä vai huokoinen pinta ihoa vasten, mutta oletin sileän olevan miellyttävämpi eikä se ehkä kerää epäpuhtauksiakin niin herkästi.
Sitten vain kuppien nurjat puolet vastakkain niin, että saadaan yksi oikeanpuoleinen kuppi ja toinen vasemmanpuoleinen (eikä kaksi oikeanpuoleista, kuten itse ensimmäiseksi tein). Ulkoreunat neulataan tarkasti kohdakkain ja kappaleen ympäri ommellaan siksak-ommel.
Kupin yläreunaan olkaimen molemmin puolin ommellaan taitekuminauha huolittelemaan reunus. Taitoin vain nauhan keskeltä kahtia ja kiinnitin nuppineuloilla, ihan helposti onnistui ompeleminen. Kun olkaimet olivat valmiit, kiinnitin vielä pyöreät soljet paikoilleen.
Sitten vain neulasin kupit paikoilleen ympärysosaan ja suoralla ompeleella paikoilleen. Kupit voi tietysti ommella väärin päinkin paikoilleen, jos haluaa purkaa ja ommella uudelleen, siksipä toisella kerralla ymmärsin mallata ympärysosan oikein päin ja siitä sovittaa kupit oikein päin.
Ontelonauhan, jonka sisälle tulee kaarituki, kiinnittäminen oli se kohta, jota pähkäilin pisimpään. MB:n ohjeessa mallikuvassa on englanninkielinen tekstitys, mikä lisäsi vaikeuskerrointa. Mutta näin sen ymmärsin:
Ensin kiinnitin ontelonauhan neuloilla niin, että kupit yhdistävään saumaan neulattiin ontelonauhan toinen ulkosauma ja se toinen ulkosauma tuli kupin päälle, ei saumanvaran päälle. Tämä siksi, että sauman ompelun jälkeen nauha käännetään saumanvaran päälle. Siksi myös nauhan pehmeämpi puoli on ensin vuorikappaletta vasten, sen on tarkoitus lopuksi koskettaa ihoa.
Tässä hämärässä kuvassa nauha on jo kiinnitetty toisesta reunasta ja nyt käännetty ympäri ja saumanvaran päälle ja neulattu ompelua odottamaan. Kun nauha oli paikallaan, käänsin vielä ympäryskappaleen alareunan kuminauhan nurjalle ja siksakkasin sen kiinni.
Olkaimen kuminauhassa pehmeä puoli tulee ihoa vasten. Se kiinnitetään ympäryskappaleen oikealle puolelle ja ommellaan paikoilleen siksakilla.
Olkainkuminauhan toinen pää pujotetaan ensin neliskulmaisen soljen läpi, sitten pyöreän soljen läpi, lopuksi vielä neliskulmaisen soljen keskeltä ja kiinnitetään siksakilla. Tässä vaiheessa tajutaan, että olisi ollut kätevämpi kiinnittää ensin neliskulmainen solki ja vasta sen jälkeen pujotella ja viimeiseksi ommella nauha kiinni paikalleen.
Tässä vaiheessa oli suuri apu vanhoista liiveistä, josta katsoin nauhan reitin. Sitten vain kaarituet ontelonauhan sisälle kupin ympärille ja tikki pitämään kumpaakin nauhanpäätä kiinni.
Viimeiseksi ompelin hakaset, joiden kiinnittämiseen MB:n ohje on oikein selvä. Tässäkin oli hyötyä vanhoista liiveistä, joista katsoa hakasten suunta.
Tältä ne sitten näyttävät valmiina:
Päällä nämä ovat ihan mukavat, vaikkeivät ehkä ihan tyylikkäimmät olekaan.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
perjantai 18. heinäkuuta 2014
YLLE JA ALLE
En nyt suorastaan matkaile tehtaanmyymälöiden mukaan, mutta kyläilyjen yhteydessä tulee poikettua siellä sun täällä. Kävin Tampereella Triteksillä ja sieltä löysin mm. tällaisen kankaan mekoksi
Helsingissä kävin ensi kertaa Herttoniemessä Marimekon tehtaanmyymälässä ja paljon sielläkin oli houkutuksia. Ostin tällaisenkin kankaan
Parempiakin mallikuvia voisi olla, mutta en osaa kuvata itseäni senkään vertaa kuin puulla riippuvia mekkoja. Sama vanha malli Nanson mekosta, tein vaihteeksi pitkät hihat.
Noh sitten: facebookin ompeluryhmässä intoiltiin rintsikoiden tekemisestä. Olin jo aiemmin löytänyt kotimaisen MakeBran sivut sekä sivupalkissa näkyvän Sigridin blogin, jossa on esitelty paljon itse tehtyjä liivejä. Tilasin aloituspaketin kaksiin liiveihin ja oman kokoiseni kaavan, yhteensä tuli hintaa 47 euroa. Ompeluohjeet olivat vähän suurpiirteiset, purin, ompelin, purin... onneksi oli parit erilaiset vanhat liivit apuna vieressä.
Malli istuu yllättävänkin hyvin. Kivahan näitä oli ommella ensi kertaa, mutta aika lailla aikaa tuhraantui. Varmaan tulee tehtyä lisääkin, muttei ihan yhtenään.
Helsingissä kävin ensi kertaa Herttoniemessä Marimekon tehtaanmyymälässä ja paljon sielläkin oli houkutuksia. Ostin tällaisenkin kankaan
Parempiakin mallikuvia voisi olla, mutta en osaa kuvata itseäni senkään vertaa kuin puulla riippuvia mekkoja. Sama vanha malli Nanson mekosta, tein vaihteeksi pitkät hihat.
Noh sitten: facebookin ompeluryhmässä intoiltiin rintsikoiden tekemisestä. Olin jo aiemmin löytänyt kotimaisen MakeBran sivut sekä sivupalkissa näkyvän Sigridin blogin, jossa on esitelty paljon itse tehtyjä liivejä. Tilasin aloituspaketin kaksiin liiveihin ja oman kokoiseni kaavan, yhteensä tuli hintaa 47 euroa. Ompeluohjeet olivat vähän suurpiirteiset, purin, ompelin, purin... onneksi oli parit erilaiset vanhat liivit apuna vieressä.
Malli istuu yllättävänkin hyvin. Kivahan näitä oli ommella ensi kertaa, mutta aika lailla aikaa tuhraantui. Varmaan tulee tehtyä lisääkin, muttei ihan yhtenään.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
KAULUSHUIVIMEKKO
Pidän puhtaan keltaisesta väristä, mutta edellisen kerran minulla taisi olla keltaista ulkoilutakissa viitisentoista vuotta sitten. Kai sen pitäisi tummatukkaiselle (tai entiselle sellaiselle) sopiakin, mutta jotenkin... Tämä Triteksin pala oli kuitenkin niin sievä, että oli pakko kokeilla.
Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.
Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:
Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.
Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.
Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:
Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
MEKKO VAI PAITA VAI TUNIKA
Tein Triteksin tuliaisista ensimmäisen vaatteen. Pituutensa puolesta kyllä kävisi mekosta, mutta mieluummin puen alle housut. Jos tarkkoja ollaan, tunika saattaa olla vähän lyhyempi.
Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.
Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.
Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.
Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.
maanantai 26. toukokuuta 2014
TAMPEREELLA TESOMALLA
Kävin pikaisesti viikonloppuna Tampereella lapsenvahtina, samalla reisulla myös Hämeenlinnassa ruohonleikkuussa. Helteisiä päiviä ja kotiin tullessa jälleen kerran tajusi, kuinka pitkiä välimatkoja Suomessa on. Etelässä täysi kesä, täällä hädin tuskin lehti puussa.
Tampereella on lapsen perheen lisäksi Triteks-niminen kangasmyymälä. Etupäässä trikoita paloina ja pakalta, vähän muitakin. Taitaa olla vähän vanhempaa Nansoa, lisäksi lastenkuvioisia normaalihintaisia. Ostin myös hyvin edullisia saumurilankoja, saapa nähdä, millaista laatua ovat.
Tuon raidallisen myötä aion palata raitapaitojen ihmeellisen helppoon maailmaan. Reilu kymmenen vuotta sitten minulla oli monenvärisiä pitkahihaisia raidallisia paitoja farkkujen parina työvaatteiksi. Pidän siitä, ettei aamulla tarvitsisi ajatella sen paremmin: "Mitähän evääksi?" kuin: "Mitä laitan päälleni?"
Huomaa myös mekkokankaat! Ikäkö vai mikä, mutta olisi mukava useinkin vetäistä päälle kiva mekkonen. Töissä trikoomekkoja voi pitää kapeiden housujen päällä (yllättävien pyllistelyjen varalta housut) ja vapaalla voi hurjaksi heittäytyessään jättää farkut pois ja pistää jalkaan korkokengät.
Rusettikauluksia, kellohihoja, pussihihoja... Jees.
Tampereella on lapsen perheen lisäksi Triteks-niminen kangasmyymälä. Etupäässä trikoita paloina ja pakalta, vähän muitakin. Taitaa olla vähän vanhempaa Nansoa, lisäksi lastenkuvioisia normaalihintaisia. Ostin myös hyvin edullisia saumurilankoja, saapa nähdä, millaista laatua ovat.
Tuon raidallisen myötä aion palata raitapaitojen ihmeellisen helppoon maailmaan. Reilu kymmenen vuotta sitten minulla oli monenvärisiä pitkahihaisia raidallisia paitoja farkkujen parina työvaatteiksi. Pidän siitä, ettei aamulla tarvitsisi ajatella sen paremmin: "Mitähän evääksi?" kuin: "Mitä laitan päälleni?"
Huomaa myös mekkokankaat! Ikäkö vai mikä, mutta olisi mukava useinkin vetäistä päälle kiva mekkonen. Töissä trikoomekkoja voi pitää kapeiden housujen päällä (yllättävien pyllistelyjen varalta housut) ja vapaalla voi hurjaksi heittäytyessään jättää farkut pois ja pistää jalkaan korkokengät.
Rusettikauluksia, kellohihoja, pussihihoja... Jees.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
TRIKOOMEKKO
Nyt kuulkaa ompeleminen maittaa! Ompelin jo perjantaina toisen version Nanson mekosta piirretystä kaavasta ja tällä kertaa onnistui vähän paremmin. Lantionkaarta (jota minulla ei juuri ole) pitää hioa vielä, mutta muuten pidän tästä kovasti.
Kangas on Oulun Löytöpalasta ostettua vähän tanakampaa pehmoisen pehmoista puuvillatrikoota, ostin kaksi metriä, mutta 180 cm olisi riittänyt ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kaulukseen ja nappilistaan, johon tosin ei tule nappeja. En osaa tehdä Pfaffilla siistejä napinläpiä ja neppareiden hakkaaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Tosin tuo pysyykin ihan hyvin lähes kiinni, varmaan kaula-aukon kapeuden ansiosta ja koska tikkasin listat alhaalta kiinni toisiinsa.
Ensi lauantaina olisi tarkoitus lastenvahdinnan lomassa käydä Tampereen Triteksillä, saattaa olla, että mukaan tarttuu pari mekkokangasta.
Kangas on Oulun Löytöpalasta ostettua vähän tanakampaa pehmoisen pehmoista puuvillatrikoota, ostin kaksi metriä, mutta 180 cm olisi riittänyt ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kaulukseen ja nappilistaan, johon tosin ei tule nappeja. En osaa tehdä Pfaffilla siistejä napinläpiä ja neppareiden hakkaaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Tosin tuo pysyykin ihan hyvin lähes kiinni, varmaan kaula-aukon kapeuden ansiosta ja koska tikkasin listat alhaalta kiinni toisiinsa.
Ensi lauantaina olisi tarkoitus lastenvahdinnan lomassa käydä Tampereen Triteksillä, saattaa olla, että mukaan tarttuu pari mekkokangasta.
maanantai 12. toukokuuta 2014
METSARIOMPELIA
Saksan kankaissa oli beige viskoositrikoo, otin harjoitellakseni, kun oli edullinen. Värjäsin koneessa, muuten hyvä, mutta ripottelin väriaineet kankaan päälle, josta seurasi tipluja kankaaseen.
Ja kangastahan oli kolme metriä.
Piirsin kaavan Nanson mekosta, josta tykkään oikein kovasti. Netttiryhmässä sain vinkin napituslistan ompelemiseen täältä , hyvä ohje, helppo värkätä. Ompelin, silitin ja siirsin silitysliinan tahran mekkokankaaseen. Kauluksen tukikankaan silitin väärälle puolelle ja koska KERRANKIN se pysyi kiinni, jouduin leikkaamaan ja ompelemaan uuden kauluksen. Ompelin sivusaumat ja kappas vaan, huomasin leikanneeni jälkimmäisen kauluksen takakappaleen helmasta.Ei auttanut muu kuin lyhentää puseropituiseksi.
Tulipahan harjoiteltua napituslistan teko.
Olen ommellut yli kolmekymmentä vuotta, mm. yhden hääpuvun ja vanhaintanssipuvun, jakkupukuja, päällystakkeja...
Ja kangastahan oli kolme metriä.
Piirsin kaavan Nanson mekosta, josta tykkään oikein kovasti. Netttiryhmässä sain vinkin napituslistan ompelemiseen täältä , hyvä ohje, helppo värkätä. Ompelin, silitin ja siirsin silitysliinan tahran mekkokankaaseen. Kauluksen tukikankaan silitin väärälle puolelle ja koska KERRANKIN se pysyi kiinni, jouduin leikkaamaan ja ompelemaan uuden kauluksen. Ompelin sivusaumat ja kappas vaan, huomasin leikanneeni jälkimmäisen kauluksen takakappaleen helmasta.Ei auttanut muu kuin lyhentää puseropituiseksi.
Tulipahan harjoiteltua napituslistan teko.
Olen ommellut yli kolmekymmentä vuotta, mm. yhden hääpuvun ja vanhaintanssipuvun, jakkupukuja, päällystakkeja...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























