POTEVALLE HOITOA

Neuloin siis työkaverille, reumaatikolle, ranteenlämmittimet. Koskapa en löytänyt virallista reumalankaa, kokeilin vihdoin alpakkaa, tässä tapauksessa Kauhavan Kangas-Aitan (??? onkohan toimenkuva vähän muuttunut) Silje alpakkaa Taitoshopista. Ihanaahan lanka oli, pehmoista eikä lainkaan kutittavaa tai tikkuista, mutta kyllähän sille hintaakin isommissa töissä tulisi.

Pitsimekon kappaleet ompelin viime viikonloppuna radion kuunnelmatarjonnasta nautiskellen. Nuorempana radio oli minulle elinehto ja kuunnelmat oli parasta lukemisen jälkeen. Kankkulan kaivo, jota lähetettiin ehkä kerran vuodessa uusintoina, oli ihan superhauska, mutta kyllä siitäkin on ainakin osin aika ajanut ohi. Mutta siis mustan ohuen neuleen yhdistämisen taustalle sekin sopi. Ja Tiimarin +4-lasit on pakko olla keskellä päivää lukulampun valossakin, muuten menisi käsikopelolla.

Ostin eilen kankaan, oli ihan pakottava tarve alkaa värkätä mekkoa.

Ensimmäisenä ajatuksena oli jokin siksak-kuvioinen, mutta sellaista ei löytynyt Löytöpalasta eikä Eurokankaasta, mutta jälkimmäisestä löytyi tämä. Vähän turhan kallis, puhdasta tekokuitua, yäk, mutta paksuus ja väri sekä kuvio olivat tarkoitukseen sopivat. Myyjä vielä kätevästi myi pakan lopun 2,90 m, vaikka pyysin 2-2,5 metriä. Toisaalta nyt voin kokeilla kietaisumallista ratkaisua. Ajatuksena sellainen reipas arkimekko, jonka voi pukea vaikka farkkujen päälle. Jutun pohjimmainen idea on kuitenkin erilliset koristelut, turkoosia pitsiä helmaan ja kirjailuja miehustaan ja ranteisiin. Saas näkeä, kirjailua en ole tällaiselle kankaalle kokeillut, joskus sentään neuleelle ja siihen kirjominen oli työlästä.

Marsu Hyytis (sillä on toki komea kasvattajanimi, josta ensin tuli Hyytiäinen ja se vielä lyheni Hyytikseksi) kävi torstaina eläinlääkärillä. Rehveli oli jo laihtunut aika tavalla, olin aika huolissani ja itse asiassa valmistautunut luopumaan. Vaan poika tutkittiin, kuvattiin, otettiin paljon kokeita ja ainoa, mitä löytyi, oli takahampaisiin kasvaneet piikit. Mursujen yleinen vaiva, josta päästiin hampaita hiomalla. Toivon mukaan alkaa poika pönäköityä taas, ainakin ruoka maittaa jo vähän paremmin. Pikkuelukatkin voivat olla hyvin rakkaita.

Itselläni on ilo päästä maanantaina Hamsulle eli hammas- ja suusairauksien yksikköön hoidettavaksi. Pitää olla onnellinen, että hoidetaan, mutta kyllä suun ronkkiminen on ällöttävää, Hyytis sentään rauhoitettiin, minua tuskin sentään.

SORMIKKAAT

Sain sormikkaat valmiiksi.

Maija on ihan kiva lanka, vaikka Vuorelman Veto on kyllä pehmeämpää. Väri on reippaamman turkoosi kuin kuvassa. Alla pilkistelee ensi talven harrastus, pääsin vasta varasijalle hopeasavikurssille, mistä mälsääntyneenä ilmoittauduin opettelemaan ranskaa. Voisi silti joku hopeasavilainen peruuttaa, tulisi vaikka savelle allergiseksi tai jotain sellaista. Hankin savea ja polttimen pari vuotta sitten, mutta ei siitä oikein avuin tahdo mitään tulla.

Marsulan yllä lepää tumma pilvi! Nostin Hyytiäisen ja Sulon keittiöön jaloittelemaan ja hokasin, että Hyytiäinen on laihtunut mainittavasti. Punnitsin, ja jäpikkä on lyhyessä ajassa menettänyt painoaan 200 grammaa. Itse asiassa siitä on tullut ronkeli, huutaa ruokaa, vaikka häkki on täynnä porkkanaa, heinää, pellettiä ja tomaattia. Olen viime viikkoina puhunut siitä varsin rumasti juurikin sen määkymisen takia ja nythän se on tietysti minun syytäni! Raukka yrittää varmaan nälkälakolla parantaa elinolojaan ellei sitten ole depiksessään menettänyt elämänhaluaan. Viisas ei hankkisi lemmikkejä, loppu on aina niin surkeaa kestettävää.

ARVONTA

Minä en ole tällä kertaa arpomassa, mutta täältä löytyy osallistumisohjeet. Lycka till!

Lisäksi pohdiskelen, miten saisin tehtyä sellaisen hakusanapilven. Osaako joku neuvoa niin, että minäkin ymmärrän?

JIIHAA

Musta mekko on ompeluvaiheessa, joka on siitä ikävää työtä, ettei sitä voi tehdä televisiota katsellessa. Toisekseen ohuen mustan neuleen ompelu on yhtä s***aa näillä ikänäöillä, vaikka sitten olisi Tiimarin +4-lasit silmilläkin. Mutta josko nyt ottaisi ensi viikonlopun tehtäväksi viimeistellä sen.

Juhlan kunniaksi aloitin sormikkaat

Sormien neulominen olikin yllättävän helppoa, kun jouduin laiskuuttani tyytymään joskus epähuomiossa ostamiini puisiin puikkoihin. Ne ovat lyhyemmät, joten mahtuvat liikkumaan sutjakammin, ja puisina eivät liu'u pois paikoiltaan, vaikkei puikolla monta silmukkaa olekaan. Väri on ihana, kun keksin, että petrooli on oikeastaan tumma turkoosi :).

Kävin vaihteeksi sairaalassa, vitsi on siinä, että hyppään siellä yhtenään kaiken maailman pikkuvaivoista. Ihan joka eukko ei käykään hammaskiven poistossa yliopistollisessa sairaalassa, mutta ilmeisesti minulle on luovutettu kausikortti OYS:iin. Syyskuussa saan ilokseni kokea koepalan oton suun sisältä. Siinä vaiheessa jälkihoitona tapahtuvaan hemmotteluun taida riittää ihan vähä lankamäärä. Tuo sormikkaissa käyttämäni Maija on aika mukavan oloista ja TaitoShopissa oli runsaasti värejä ja sävyjä. Siitähän voisi tekaista vaikka railakkaan värisen Fair Isle -villuri.

Kirjastoon oli ilmestynyt uusi Käsitöö. Innokkaasti olen jokaisen suomennetun numeron tähän asti ostanut, vaikken mitään vielä ole saanut ohjeista toteutettua. Nytkin oli aika soman näköiset sormikkaat mukana.

EI SITTEN

Kun viime syksystä lähtien olen odottanut uutta Porttia, niin totta ihmeessä tajusin eilen sen menevän päällekkäin pakollisen työreisun kanssa. Tietysti samaan syssyyn vielä rästitentti, jonka peruuntuessa pitää maksaa ainakin 50 € ylimääräinen maksu ekstratentusta. Huokaus.

Siksi ostin aamuisella mustikkareisulla, ihan kauppatorilta poimin valmiissa laatikossa, myös Taitoshopista sormikaslangat. Takana häämöttää joku iankaikkisen vanha lankalöytö Kontista, Novitan oliko se nyt Karhu-nimistä silkkisekoitetta, uudessa olomuodossaan pallobaskerina. Kaikkein alimpana uusi duffelini, joka on aika kivan tumman petroolin värinen, vaikka Ällöksen kuvassa se oli kyllä heleämpi ja vaaleampi. Turkoosi on niitä värejä, joita aina vain rakastan ja sopinee (nykyään) harmaatukkaiselle siinä missä tummatukallekin.

Vaan kyllä pännii!!!

PITSIMEKKO

Olen kyllä ollut ahkerasti työn parissa, mutta eihän kakkosen puikoilla tico ticosta ihan hetkessä pitsimekkoa neulota. Ainakaan koossa - olisko 52! Toisaalta halusin jotain sellaista, jota voi vähän kauemminkin neuloa keskittymättä, toisaalta minulla on intianpuuvillainen mekonloippana, josta vähän otin ideaa. Helmakappale levenee hieman, yläosa päättyy rinnan alle ja hihoista tulee varmaan vähän kyynärpään yltä alkavat. Toivoa vaan sopii, että tulos miellyttää, muuten on mennyt jokunen tunti turhaan.

Syksyyn jo suunnataan. Työ alkoi viikko sitten ja nyt jo täytellään talven kalenteria. Viime talvena istuin luennoilla, ja vaikka tenttiminen stressasikin, niin kuitenkin jo etsiskelen sopivaa harrastusta pimeisiin iltoihin. Vähän haaveilin arabiasta, mutta ilmeisesti sitä ei tällä hetkellä kysynnän puutteesta järjestetä. Harmi, olisi riittävän eksoottista ja toisaalta sitä voisi työssäkin hyödyntää. Piirtämään voisin mennä, vaan kun tietäisi, mitä siistiä sisätyötä tekevän olkapää siitä tällä kertaa tykkäisi. Onnistuin nimittäin viime keväänä saamaan lihakset niin jumiin, ettei vieläkään tahdo käpälä pelittää (ja toisella puolellahan juuri vaivasi jäätynyt olkapää). Vaan onneksi on pilates, siinä on kuulkaa, hyvät käsityöläiset, sellaista terapiaa selälle, harteille, niskalle ja vaikka mille, ettei paremmasta väliä! Lämpimästi suosittelen kaikille.

Kävin tänään Hailuodossa. Mökkilomia lukuun ottamatta sinne pitää lähteä yllättäen, ennakkoon suunnittelematta. Ilma oli just mukava, melko lämmin, tuuli luoteesta, ja niinpä saari oli väkeä täynnään. En ostanut lankoja enkä valmiitakaan tuotteita, näin taisi olla ensimmäistä kertaa minun luodon reisuillani. Sen sijaan ostin kaksi siikaa, koska aion opetella syömään (ja toki laittamaankin) kalaa ihan oikeasti. Uunisiika on helpoimmasta päästä näin aloittelijallekin ja siian mausta olen kyllä aina pitänyt. Keittiötuuriin heittäydyttyäni tein vielä mansikka-raparperipiirakankin, oman maan raparpereista. Siis Biolanilta ostetun maan, jonka kannoin parvekkeelle Ikea-pussiin. Tänä kesänä parvekeviljely hiipi kuvioihin vähän kuin varkain, ja tuttuun tapaan suuri osa viljelyksistäni menikin pieleen, valmiit yrtit kuolivat heti, salaatti ei jaksanut kasvaa, tilli kuivui... Mutta raparperi rehahti kasvamaan, vaikka siirsin sen vasta juhannuksen jälkeen. Samoin kesäkurpitsa ja tomaatit lykkäävät vartta ja lehteä. Ensi keväänä asiaan täytyy paneutua hartaudella ja ainakin tomaateille täytyy tarjota suojaava peitto.

Ehkä tällaisilla harrastuksilla saisi tuon tulevan talven nitistettyä, on niin ikävä helteistä ja heleää kesää jo nyt.