JIIHAA

Musta mekko on ompeluvaiheessa, joka on siitä ikävää työtä, ettei sitä voi tehdä televisiota katsellessa. Toisekseen ohuen mustan neuleen ompelu on yhtä s***aa näillä ikänäöillä, vaikka sitten olisi Tiimarin +4-lasit silmilläkin. Mutta josko nyt ottaisi ensi viikonlopun tehtäväksi viimeistellä sen.

Juhlan kunniaksi aloitin sormikkaat

Sormien neulominen olikin yllättävän helppoa, kun jouduin laiskuuttani tyytymään joskus epähuomiossa ostamiini puisiin puikkoihin. Ne ovat lyhyemmät, joten mahtuvat liikkumaan sutjakammin, ja puisina eivät liu'u pois paikoiltaan, vaikkei puikolla monta silmukkaa olekaan. Väri on ihana, kun keksin, että petrooli on oikeastaan tumma turkoosi :).

Kävin vaihteeksi sairaalassa, vitsi on siinä, että hyppään siellä yhtenään kaiken maailman pikkuvaivoista. Ihan joka eukko ei käykään hammaskiven poistossa yliopistollisessa sairaalassa, mutta ilmeisesti minulle on luovutettu kausikortti OYS:iin. Syyskuussa saan ilokseni kokea koepalan oton suun sisältä. Siinä vaiheessa jälkihoitona tapahtuvaan hemmotteluun taida riittää ihan vähä lankamäärä. Tuo sormikkaissa käyttämäni Maija on aika mukavan oloista ja TaitoShopissa oli runsaasti värejä ja sävyjä. Siitähän voisi tekaista vaikka railakkaan värisen Fair Isle -villuri.

Kirjastoon oli ilmestynyt uusi Käsitöö. Innokkaasti olen jokaisen suomennetun numeron tähän asti ostanut, vaikken mitään vielä ole saanut ohjeista toteutettua. Nytkin oli aika soman näköiset sormikkaat mukana.