PITSIMEKKO

Olen kyllä ollut ahkerasti työn parissa, mutta eihän kakkosen puikoilla tico ticosta ihan hetkessä pitsimekkoa neulota. Ainakaan koossa - olisko 52! Toisaalta halusin jotain sellaista, jota voi vähän kauemminkin neuloa keskittymättä, toisaalta minulla on intianpuuvillainen mekonloippana, josta vähän otin ideaa. Helmakappale levenee hieman, yläosa päättyy rinnan alle ja hihoista tulee varmaan vähän kyynärpään yltä alkavat. Toivoa vaan sopii, että tulos miellyttää, muuten on mennyt jokunen tunti turhaan.

Syksyyn jo suunnataan. Työ alkoi viikko sitten ja nyt jo täytellään talven kalenteria. Viime talvena istuin luennoilla, ja vaikka tenttiminen stressasikin, niin kuitenkin jo etsiskelen sopivaa harrastusta pimeisiin iltoihin. Vähän haaveilin arabiasta, mutta ilmeisesti sitä ei tällä hetkellä kysynnän puutteesta järjestetä. Harmi, olisi riittävän eksoottista ja toisaalta sitä voisi työssäkin hyödyntää. Piirtämään voisin mennä, vaan kun tietäisi, mitä siistiä sisätyötä tekevän olkapää siitä tällä kertaa tykkäisi. Onnistuin nimittäin viime keväänä saamaan lihakset niin jumiin, ettei vieläkään tahdo käpälä pelittää (ja toisella puolellahan juuri vaivasi jäätynyt olkapää). Vaan onneksi on pilates, siinä on kuulkaa, hyvät käsityöläiset, sellaista terapiaa selälle, harteille, niskalle ja vaikka mille, ettei paremmasta väliä! Lämpimästi suosittelen kaikille.

Kävin tänään Hailuodossa. Mökkilomia lukuun ottamatta sinne pitää lähteä yllättäen, ennakkoon suunnittelematta. Ilma oli just mukava, melko lämmin, tuuli luoteesta, ja niinpä saari oli väkeä täynnään. En ostanut lankoja enkä valmiitakaan tuotteita, näin taisi olla ensimmäistä kertaa minun luodon reisuillani. Sen sijaan ostin kaksi siikaa, koska aion opetella syömään (ja toki laittamaankin) kalaa ihan oikeasti. Uunisiika on helpoimmasta päästä näin aloittelijallekin ja siian mausta olen kyllä aina pitänyt. Keittiötuuriin heittäydyttyäni tein vielä mansikka-raparperipiirakankin, oman maan raparpereista. Siis Biolanilta ostetun maan, jonka kannoin parvekkeelle Ikea-pussiin. Tänä kesänä parvekeviljely hiipi kuvioihin vähän kuin varkain, ja tuttuun tapaan suuri osa viljelyksistäni menikin pieleen, valmiit yrtit kuolivat heti, salaatti ei jaksanut kasvaa, tilli kuivui... Mutta raparperi rehahti kasvamaan, vaikka siirsin sen vasta juhannuksen jälkeen. Samoin kesäkurpitsa ja tomaatit lykkäävät vartta ja lehteä. Ensi keväänä asiaan täytyy paneutua hartaudella ja ainakin tomaateille täytyy tarjota suojaava peitto.

Ehkä tällaisilla harrastuksilla saisi tuon tulevan talven nitistettyä, on niin ikävä helteistä ja heleää kesää jo nyt.