POTEVALLE HOITOA

Neuloin siis työkaverille, reumaatikolle, ranteenlämmittimet. Koskapa en löytänyt virallista reumalankaa, kokeilin vihdoin alpakkaa, tässä tapauksessa Kauhavan Kangas-Aitan (??? onkohan toimenkuva vähän muuttunut) Silje alpakkaa Taitoshopista. Ihanaahan lanka oli, pehmoista eikä lainkaan kutittavaa tai tikkuista, mutta kyllähän sille hintaakin isommissa töissä tulisi.

Pitsimekon kappaleet ompelin viime viikonloppuna radion kuunnelmatarjonnasta nautiskellen. Nuorempana radio oli minulle elinehto ja kuunnelmat oli parasta lukemisen jälkeen. Kankkulan kaivo, jota lähetettiin ehkä kerran vuodessa uusintoina, oli ihan superhauska, mutta kyllä siitäkin on ainakin osin aika ajanut ohi. Mutta siis mustan ohuen neuleen yhdistämisen taustalle sekin sopi. Ja Tiimarin +4-lasit on pakko olla keskellä päivää lukulampun valossakin, muuten menisi käsikopelolla.

Ostin eilen kankaan, oli ihan pakottava tarve alkaa värkätä mekkoa.

Ensimmäisenä ajatuksena oli jokin siksak-kuvioinen, mutta sellaista ei löytynyt Löytöpalasta eikä Eurokankaasta, mutta jälkimmäisestä löytyi tämä. Vähän turhan kallis, puhdasta tekokuitua, yäk, mutta paksuus ja väri sekä kuvio olivat tarkoitukseen sopivat. Myyjä vielä kätevästi myi pakan lopun 2,90 m, vaikka pyysin 2-2,5 metriä. Toisaalta nyt voin kokeilla kietaisumallista ratkaisua. Ajatuksena sellainen reipas arkimekko, jonka voi pukea vaikka farkkujen päälle. Jutun pohjimmainen idea on kuitenkin erilliset koristelut, turkoosia pitsiä helmaan ja kirjailuja miehustaan ja ranteisiin. Saas näkeä, kirjailua en ole tällaiselle kankaalle kokeillut, joskus sentään neuleelle ja siihen kirjominen oli työlästä.

Marsu Hyytis (sillä on toki komea kasvattajanimi, josta ensin tuli Hyytiäinen ja se vielä lyheni Hyytikseksi) kävi torstaina eläinlääkärillä. Rehveli oli jo laihtunut aika tavalla, olin aika huolissani ja itse asiassa valmistautunut luopumaan. Vaan poika tutkittiin, kuvattiin, otettiin paljon kokeita ja ainoa, mitä löytyi, oli takahampaisiin kasvaneet piikit. Mursujen yleinen vaiva, josta päästiin hampaita hiomalla. Toivon mukaan alkaa poika pönäköityä taas, ainakin ruoka maittaa jo vähän paremmin. Pikkuelukatkin voivat olla hyvin rakkaita.

Itselläni on ilo päästä maanantaina Hamsulle eli hammas- ja suusairauksien yksikköön hoidettavaksi. Pitää olla onnellinen, että hoidetaan, mutta kyllä suun ronkkiminen on ällöttävää, Hyytis sentään rauhoitettiin, minua tuskin sentään.