KUKKASUKAT

Suuren käsityölehden (vai olikos se nykyään pelkkä Suuri Käsityö?) nettisivuilla oli ruususukkien ohje. Neuloin ne vähän mukaillen, eli poimin kuviot mallista, mutta sukka on oma perussukka.

Miniälle menee lahjaksi. Vähän on pötkylät, mutta jos ne vaikka unisukkina menisivät. Lankana Nalle.

Laskin, että taas on tullut neulottua kymmenen paria sukkia jouluksi. Saa nähdä, saanko paria nro 11 valmiiksi, sillä noidannuoli iski selkään ja ainakin tämä päivä menee selällään maaten. Seljällään kutominen ei onnistu, täytyy tyytyä viihtymään kirjojen ja Yle Areenan avulla. Kyllä oli taas loistava ajoitus, hain eilen lisää muuttolaatikoita ja tänään oli tarkoitus tyhjentää keittiön hyllyt. Olisiko psykosomaattista...

Sain vihdoin viimeisteltyä jo alkusyksystä neulomani pitsimekon, mutta mustasta on toistaiseksi turha yrittää saada selvää kuvaa minun kameralla. Mekkoon olen kyllä tyytyväinen.

ONNI HYMYILEE

Neulottu on. Ommeltu on. Kuvia tulee sitten joskus, kun aurinko ei enää jää keskipäivälläkin männynlatvojen taa.

Onni on jälleen päättänyt kääntää hymyilevät kasvonsa puoleeni! Nuorempana olin oikein onnekas arvonnassa jos toisessakin. Vielä tuossa 6-7 vuottakin sitten kaikki meni juuri niin kuin pitikin, mutta sitten taisi olla liikaa onnea rakkaudessa, muuten kun se ei enää potkinutkaan. Vaan jokin aika sitten sain viestin, että olin voittanut oppikirjakustantamon arvonnassa ja sitten pari viikkoa taapäin voitin Roobedoon giveaway'ssä

  tällaisen lehden.
Tykkään Roobedoon blogista, löysin sen etsiessäni pari vuotta sitten kuvia paitapuvusta ja olen siitä lähtien seurannut sitä innokkaasti. R. neuloo, virkkaa ja ompelee, varsinkaan tuota viimeistä ei kauhean monista (suomalaisista) blogeista löydä. Ainakaan aikuisille ompelemista.

Lehden pitsimallit ovat aivan ihania, pääsääntöisesti malleja on helppo lukea, tähän mennessä yksi symboli on jäänyt epäselväksi. Minulla on työkaveri, joka taitaa japanin, harmi vaan, ettei ole käsityöihmisiä. Tänään ruokatunnilla yritettiin yhdessä ratkaista arvoitusta, mutta mysteeriksi jäi.

Ja hyvä tuuri jatkuu: kolmen viikon päästä on muutto uuteen kotiin. Kyllästyin lopullisesti alakerran deekun, joka tietenkin on nimeltään Onni, meluamiseen, jota taloyhtiön hallituskaan ei saa aisoihin. Löysin kivalta paikalta kivankokoisen asunnon kohtuuvuokralla ja niinpä sitten muutto odottaa. Asunnon yhteydessä on jopa takapiha, josta olen haaveillut aika kauan, nyt saan vihdoin istuttaa pionin! Ja raparperipuskan! Ja kaikkea mahdollista ihanaa!

PIKKU-UKON SUKAT

Lapsenlapsi täytti lauantaina vuoden. Lahjaksi vein lelukissan ja palapelejä, arvelin, ettei lapsonen osaisi villasukkia arvostaa. Vaikka sankari kyllä oikeasti nautti eniten muovikääreissä olevista palapeleistä, niitä kelpasi pureskella, heitellä lattialle ja tutkiskella intohimoisesti. Sukat tässä

Huomatkaa myös kaktus! 81-vuotias vaari pitää hyvän huolen kasveistaan, pikkuposliinikukka rehottaa ja kuvan kaktus kukkii hurjasti päästyään joskus lokakuun puolella huoneen lämpöön. Pistetäänpäs vielä toinenkin

Reisu oli kiva, lapsoset somia ja vaakkukin oli hyvässä kunnossa, vaikka muuta ehdinkin jo hetken pelätä. Kotimatkalla poikkeilin tehtaanmyymälöissä, Vaajakoskella Pandan  aarteilla, Pihtiputaalla Nanson hiukan niukoilla rekeillä ja vielä Rantsilassa Kylmäsellä. Tarkoitus oli käydä jo Hämeenlinnassa Nansolla, mutta unohtui kaiken söhellyksen keskellä. Se korjaantunee joulun jälkeen.

SUKKIA VAIN

Jotakin olen nyhrännyt kaikkina pimeinä iltoina television ääressä, mutta ei saavutukset kovin vaikuttavalta näytä.

Vihreissä, pitkissä ja raidallisissa lankana Nallea, vihreä väri vastaa aika lailla todellisuutta mutta tuo sininen raita on oikeasti kyllä hyvin lähellä sireenin lilaa. Oranssit jarrusukan töpöt on neulottu Seitsemästä veljeksestä. Nalle vain olisi kovasti mukavaa neulottavaa, mutta nykyinen perus-Nallen värien kirjo on aika ankea. Parhaat värit näkyy laitettavan 7V:een, mutta minulle se on ihan liian paksua, niin neulottavaksi kuin pidettäväksikään. Jarrusukat Oskulle, pian 1 vee, ja isot isälleen, jalka 46-47.

Kuvassa olevien lisäksi olen värkännyt kahdet lilat pitsisukat, mutta toiset menivät työkaverille kiitokseksi marjoista, toiset taas tytölle kiitokseksi vierailusta. Kudoskelen nykyään sukkia varastoon (jos ei ole muuta sellaista työn alla, johon ei niin kauhean huolellisesti tarvitse keskittyä), jos vaikka sattuisi olemaan pienen lahjomuksen tarvetta.

Stockmannilla oli taidekirjojen joukossa pino tällaisia:

Kesällähän ompelin pari kassinteelmää. Tämä ainakin vaikuttaa hyvin selkeältä ja käyttökelpoiselta. Kirjassa on 15 erilaista laukkua kaavoineen ja ohjeineen. Kaikki mallit on ommeltu valkoisesta kankaasta, hieno kangas tai nahka ei vie huomiota itse mallilta.

Ei vain oikein tunnu olevan energiaa ompelemiselle nykyään. Töissä on haastavaa, kuten hauskasti nykyään sanotaan, ja autoni on ollut jo kolme viikkoa korjaamolla. Töihin kulkemiseen menee tuhottomasti aikaa ja kai se vähäkin tarmonripe häviää viimeistään kotimatkalla. Makuuhuoneessa, jossa teoreettinen ompelupöytäni sijaitsee, on aina vähintäänkin hämärää, eikä sekään juuri innosta ompelemaan. Minulla olisi parikin mekkosuunnitelmaa ja näitä laukkujakin olisi kiva kokeilla, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi viitsi. Pöh.

MEILLÄPÄ ASUU PIKKUKARHU

Herra Hyytiäinen lähti pari viikkoa sitten olohuonettani vihreämmille laitumille mursuilemaan ja viime keskiviikkona tänne saapui Sulon kaveriksi pikkuinen rex-marsu

Kudoin tuossa kolmet junasukatkin, mutta unohdin kuvata. Sukat meni lapsenlapselle ja jos hyviksi osoittautuvat, kudon pian lisääkin. Otetaan sitten ne kuvat.

TULIAISIA

Kävin työreisulla Helsingissä. Melkein olisi voinut jäädä reisu tekemättä, kaikenlaista pikkuharmia, mutta Akateemisesta löysin onneksi pari kirjaa. Lisäksi kävin Oulunkylän Lankamaailmasta, mutta koska olin vain käsimatkatavaroin liikkeellä, en ostanut sieltä yhtään mitään. Oho! Olihan valikoima hiukan Prisman lankahyllyä laajempi, mutta hinnat hillitsi ostointoa riittämiin. Jos vielä teen monivärisen kirjoneuleen, sitten voisin siellä piipahtaa.

Olen varmaan lapsesta lähtien tykännyt fair isle -kuvioista ja nyt löytyi tällainen opus 25 eurolla, mikä on vielä käsityökirjalle kohtuullinen hinta. Kirjassa on alussa ohjeita kirjoneuleen suunnitteluun ja neulomiseen (en esim. tiennyt että silmukasta tulee erikokoinen sen mukaan, ottaako langan toisen langan ylä- vai alapuolelta) ja sitten erilaisia valmiita kuvioita.Toisessa kirjassa opetetaan piirtämään oma yläosan peruskaava ja varioimaan sitä, mutta mitä hittoa, netistä pitää kuulemma erikseen hakea tietyt piirtämistä ohjaavat mittapisteet. Höh, miksi niitä nyt ei sitten voinut liittää tähän opukseen? Joka tapauksessa tämä pitää testata ensi tilassa, sillä vaikka olisin normaalipainoinenkin, kroppani mittasuhteet eivät vastaa keskivertoarvoja enkä juuri koskaan pysty käyttämään valmiskaavoja sinällään. Ihanana toiveena olisi, että kun teen sen peruskaavan ja ymmärrän hiukan kuosittelua, niin sitten voinkin tehdä Burdan valmiskaavoista omat oikeanmuotoiset versiot.

Helsingissä oli työkokous ja alunperin piti käyttää toinen päivä hyödyllisesti työn merkeissä. Jälkimmäinen päivä muuttuikin vapaapäiväksi enkä saanut enää vaihdettua matkalippuani eli sain luvan tappaa aikaa kaupungilla luuhaten. Joko on niin, että olen vihdoin järkevöitynyt olemaan ostamatta lankoja ja kankaita ihan vain kun halvalla saa ja kaunista on, tai sitten ei vain osunut mitään kohdalle. H:n Eurokangas on normaalisti ihana!, mutta selvisin sieltäkin ilman ensimmäistäkään edullista palakangasta. Kävin sitten kaupunginmuseossa katsomassa näyttelyn Enemmän funkista, Reino. Se oli oikein viihdyttävä, tykkään mustavalkoelokuvista kovin, ja tässä kerrottiin kotimaisen elokuvan takavuosien lavastuksista.

Ensi viikolla on tentti, johon lukeminen on ollut äärettömän vastenmielistä. Kaikki muu tuntuu mukavammalta ja tärkeämmältä, jopa siivoaminen! Ja kuinkas lystiä olisikin levittää kankaita ompelupöydälle ja vähän leikellä. Suu on todella kipeä ja ensi viikolla otetaan koepala, eli se tullee olemaan vielä kipeämpi. Elättelen toivetta parista sairaslomapäivästä, puhetyöläiselle kipeä suu voi olla hankala.

EI JAKSA, EI EHDI

Tämä

 on ihan kiva työ, mutta vaatii liikaa keskittymistä. Siksi aloitin tämän

Siksak-neuleesta tulee mekko, samalla mallilla kuin musta pitsinen (jota en ole jaksanut viimeistellä). Tähän uppoaa kätevästi muutamakin sata grammaa sinisävyisiä lankoja ja taas on lankalaukku vähän kevyempi. Ajatus polvipituisista neulemekoista niin kovasti houkuttelee, vaikka tosi asiassa ne kuitenkin villaisina ovat liian kuumia sisätiloihin ja lyhythelmaisina kylmiä pakkaskeleillä.

Sain sentään pestyä olohuoneen ison ikkunan ja sitten siirrettyä huonekasvit sisälle, ensi yöksi saattaa tulla pakkanen. Ei ollut häävi viime kesä, mutta vielä tympeämpää on pian alkava ainainen koleus ja vedentihku. Sitten tulee räntää kuinka ja pitkään ja lopulta koko maailma peittyy lumeen ja harmauteen. Ensi kesään on niin pitkä aika, ettei sitä osaa edes ajatella. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä en ole syksy- tai talvi-ihminen enkä sellaiseksi opikaan. Pilvisen kesän jälkeen huomaa vielä paremmin, kuinka kunnon lämpöä ja auringonpaistetta tarvitsisikaan.

Mursu kävi uudestaan eläinlääkärillä, tällä kertaa englanninkielisesti. Ihan pätevä tuntui olevan, poika sai lääkkeitä ja on vihdoin alkanut toipua. Koto kaipaisi suursiivousta, mutta kun pitäisi lukea tenttiinkin. Loppujen lopuksi en jaksa kumpaakaan, pöh. Onneksi on sentään kokopäivätyö, jota voi syyttää ajan ja energian viemisestä. Oikeasti pitäisi heittää televisio ja mokkula roskiin ja rajoittaa neulominen tuntiin päivässä.