YLLE JA ALLE

En nyt suorastaan matkaile tehtaanmyymälöiden mukaan, mutta kyläilyjen yhteydessä tulee poikettua siellä sun täällä. Kävin Tampereella Triteksillä ja sieltä löysin mm. tällaisen kankaan mekoksi

Helsingissä kävin ensi kertaa Herttoniemessä Marimekon tehtaanmyymälässä ja paljon sielläkin oli houkutuksia. Ostin tällaisenkin kankaan

Parempiakin mallikuvia voisi olla, mutta en osaa kuvata itseäni senkään vertaa kuin puulla riippuvia mekkoja. Sama vanha malli Nanson mekosta, tein vaihteeksi pitkät hihat.

Noh sitten: facebookin ompeluryhmässä intoiltiin rintsikoiden tekemisestä. Olin jo aiemmin löytänyt kotimaisen MakeBran sivut sekä sivupalkissa näkyvän Sigridin blogin, jossa on esitelty paljon itse tehtyjä liivejä. Tilasin aloituspaketin kaksiin liiveihin ja oman kokoiseni kaavan, yhteensä tuli hintaa 47 euroa. Ompeluohjeet olivat vähän suurpiirteiset, purin, ompelin, purin... onneksi oli parit erilaiset vanhat liivit apuna vieressä.

Malli istuu yllättävänkin hyvin. Kivahan näitä oli ommella ensi kertaa, mutta aika lailla aikaa tuhraantui. Varmaan tulee tehtyä lisääkin, muttei ihan yhtenään.

KAULUSHUIVIMEKKO

Pidän puhtaan keltaisesta väristä, mutta edellisen kerran minulla taisi olla keltaista ulkoilutakissa viitisentoista vuotta sitten. Kai sen pitäisi tummatukkaiselle (tai entiselle sellaiselle) sopiakin, mutta jotenkin... Tämä Triteksin pala oli kuitenkin niin sievä, että oli pakko kokeilla.

Tein samalla Nanson mekon kaavalla, levensin vain hieman helmaa. Pelkäsin yöpukuvaikutelmaa, siksi lisäsin pyöreät kaulukset, listat kaula-aukkoon ja huivin kaulaan (sitä voisi kokeilla rusetillakin) sekä rypytin hihansuut.

Hyvä työkaverini on viimeisiä viikkojaan töissä ennen eläkkeelle jäämistään. Kävimme toisen kollegan kanssa syömässä kreikkalaisessa ravintolassa (Oulussa on kuulkaa loistava kr. ravintola Crecian!). Neuloin ystävällemme lahjaksi käsivarrenlämmittimet:

Lanka Dropsin Fabelia, kuviona perinteinen nuolenpää. Kämmenosa resoria (peukalon reikä tietysti), kuviota kolme kertaa ja sitten kahden silmukan lisäys jokaisen uuden kuviokerroksen ensimmäisellä kierroksella. Lahjan saajan lempiväri, kuten kuvasta näkyy.

MEKKO VAI PAITA VAI TUNIKA

Tein Triteksin tuliaisista ensimmäisen vaatteen. Pituutensa puolesta kyllä kävisi mekosta, mutta mieluummin puen alle housut. Jos tarkkoja ollaan, tunika saattaa olla vähän lyhyempi.

Sama kaava kuin edellisessäkin, oikaisin sivusaumaa. Mittasin hihat tarkkaan ja höh, silti tuli liian lyhyet. Toisaalta, pönäkän emännän kannattaa kuulemma esitellä siroja ranteitaan vajaamittaisilla hihoilla. Ompelin tuollaisen kaulushuivinkin, mutta ei näytä oikein kivalta.

Kaula-aukosta tuli kyllä ihan kiva, vaikka uusilla kiinalaissaksilla innostuinkin vapaalla kädellä leikkelemään. Kangas on hiukan ohuempi kuin edellinen harmaa ja sen huomaa vaatteen tunnussa.

TAMPEREELLA TESOMALLA

Kävin pikaisesti viikonloppuna Tampereella lapsenvahtina, samalla reisulla myös Hämeenlinnassa ruohonleikkuussa. Helteisiä päiviä ja kotiin tullessa jälleen kerran tajusi, kuinka pitkiä välimatkoja Suomessa on. Etelässä täysi kesä, täällä hädin tuskin lehti puussa.
Tampereella on lapsen perheen lisäksi Triteks-niminen kangasmyymälä. Etupäässä trikoita paloina ja pakalta, vähän muitakin. Taitaa olla vähän vanhempaa Nansoa, lisäksi lastenkuvioisia normaalihintaisia. Ostin myös hyvin edullisia saumurilankoja, saapa nähdä, millaista laatua ovat.

Tuon raidallisen myötä aion palata raitapaitojen ihmeellisen helppoon maailmaan. Reilu kymmenen vuotta sitten minulla oli monenvärisiä pitkahihaisia raidallisia paitoja farkkujen parina työvaatteiksi. Pidän siitä, ettei aamulla tarvitsisi ajatella sen paremmin: "Mitähän evääksi?" kuin: "Mitä laitan päälleni?"
Huomaa myös mekkokankaat! Ikäkö vai mikä, mutta olisi mukava useinkin vetäistä päälle kiva mekkonen. Töissä trikoomekkoja voi pitää kapeiden housujen päällä (yllättävien pyllistelyjen varalta housut) ja vapaalla voi hurjaksi heittäytyessään jättää farkut pois ja pistää jalkaan korkokengät.
Rusettikauluksia, kellohihoja, pussihihoja... Jees.

TRIKOOMEKKO

Nyt kuulkaa ompeleminen maittaa! Ompelin jo perjantaina toisen version Nanson mekosta piirretystä kaavasta ja tällä kertaa onnistui vähän paremmin. Lantionkaarta (jota minulla ei juuri ole) pitää hioa vielä, mutta muuten pidän tästä kovasti.

 Kangas on Oulun Löytöpalasta ostettua vähän tanakampaa pehmoisen pehmoista puuvillatrikoota, ostin kaksi metriä, mutta 180 cm olisi riittänyt ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olen kaulukseen ja nappilistaan, johon tosin ei tule nappeja. En osaa tehdä Pfaffilla siistejä napinläpiä ja neppareiden hakkaaminen tuntuu vielä vaikeammalta. Tosin tuo pysyykin ihan hyvin lähes kiinni, varmaan kaula-aukon kapeuden ansiosta ja koska tikkasin listat alhaalta kiinni toisiinsa.

Ensi lauantaina olisi tarkoitus lastenvahdinnan lomassa käydä Tampereen Triteksillä, saattaa olla, että mukaan tarttuu pari mekkokangasta.

METSARIOMPELIA

Saksan kankaissa oli beige viskoositrikoo, otin harjoitellakseni, kun oli edullinen. Värjäsin koneessa, muuten hyvä, mutta ripottelin väriaineet kankaan päälle, josta seurasi tipluja kankaaseen.

Ja kangastahan oli kolme metriä.

Piirsin kaavan Nanson mekosta, josta tykkään oikein kovasti. Netttiryhmässä sain vinkin napituslistan ompelemiseen täältä , hyvä ohje, helppo värkätä. Ompelin, silitin ja siirsin silitysliinan tahran mekkokankaaseen. Kauluksen tukikankaan silitin väärälle puolelle ja koska KERRANKIN se pysyi kiinni, jouduin leikkaamaan ja ompelemaan uuden kauluksen. Ompelin sivusaumat ja kappas vaan, huomasin leikanneeni jälkimmäisen kauluksen takakappaleen helmasta.Ei auttanut muu kuin lyhentää puseropituiseksi.

Tulipahan harjoiteltua napituslistan teko.

Olen ommellut yli kolmekymmentä vuotta, mm. yhden hääpuvun ja vanhaintanssipuvun, jakkupukuja, päällystakkeja...

KIETAISUMEKKO

Tilasin kankaita.comista trikoita, yllä puuvillatrikoo, ajatuksella tehdä muutama kietaisumekko. Olin kovin innoissani, kun löysin Suuresta käsityöstä 9/2012 kietaisumekko 180-senttiselle o-vartaloiselle -mallin. Noh, koska olen vähän yksinkertainen, tajusin vasta lähes valmiista työstä, että se o-vartalolle sopivuus tulee siitä, ettei nauhoja kiedotakaan koko kropan ympärille. Vähän outo, vaikka tykkään yläosasta, kaarrokkeet ja laskokset ovat mukavannäköiset ja kokokin oli sopiva. Ehkä tuosta voisi muokata mekon kaarrokkeet säilyttäen...
Mutta kaiken kaikkiaan vähän pleeku. Pitäisiköhän etsiä kangasvärit ja jokin sievä sudenkorentosabluuna.