AATONAATTONA

Hyvää ja lämmintä joulunaikaa kaikille!

Aatonseutu menee vaarin luona Etelä-Suomessa. Lämmitysöljy oli loppunut joulunalusviikolla eikä uutta luvattu ennen tammikuuta. Sähkölämmitys auttaa jonkin verran, mutta onneksi tuli puhetta etukäteen, joten osasin varata riittävästi villavaatteita mukaan. Tämä osoittaa jälleen kerran, kuinka hyvä ja hyödyllinen harrastus käsitöiden tekeminen on.

MEKKO

Tänään paistoi hetken aurinko! Olen potenut selkääni kotona, joten sain vietyä mallinuken parvekkeelle mekko päällään.

Yläosassa nuolikuvioista pitsiä ja alaosa ja hihat frost flower-pitsiä. Ehkä alle on syytä pukea alushame... Kaulaan virkkasin vielä simpukkakuvion. Lankana oli Tico Tico ja puikot 2,5. Kiva oli neuloa ja suht nopsaan valmistui. Ihastuin TT:n neulottavuuteen, mutta ilmeisesti se onkin siksi jo lopetettu.

Vielä yhdet joulusukat, vaikka nämä lähtevät vasta joulun jälkeen matkalleen.

Huomenna taas töihin, selkä alkaa jo taipua. Ehtiihän tässä vielä pakata. Vaarille neuloin sukat, kuten joka jouluksi, ja aina ne jäävät käyttämättä. Tosin joku vuosi sitten ompelin marikankaisen kauppakassin, joka sellaisen kolme vuotta roikkui ulko-oven kahvassa odottamassa. Yhtäkkiä se sitten ylennettiin käyttöön ja ehkä näin käy sukkienkin kanssa.

KUKKASUKAT

Suuren käsityölehden (vai olikos se nykyään pelkkä Suuri Käsityö?) nettisivuilla oli ruususukkien ohje. Neuloin ne vähän mukaillen, eli poimin kuviot mallista, mutta sukka on oma perussukka.

Miniälle menee lahjaksi. Vähän on pötkylät, mutta jos ne vaikka unisukkina menisivät. Lankana Nalle.

Laskin, että taas on tullut neulottua kymmenen paria sukkia jouluksi. Saa nähdä, saanko paria nro 11 valmiiksi, sillä noidannuoli iski selkään ja ainakin tämä päivä menee selällään maaten. Seljällään kutominen ei onnistu, täytyy tyytyä viihtymään kirjojen ja Yle Areenan avulla. Kyllä oli taas loistava ajoitus, hain eilen lisää muuttolaatikoita ja tänään oli tarkoitus tyhjentää keittiön hyllyt. Olisiko psykosomaattista...

Sain vihdoin viimeisteltyä jo alkusyksystä neulomani pitsimekon, mutta mustasta on toistaiseksi turha yrittää saada selvää kuvaa minun kameralla. Mekkoon olen kyllä tyytyväinen.

ONNI HYMYILEE

Neulottu on. Ommeltu on. Kuvia tulee sitten joskus, kun aurinko ei enää jää keskipäivälläkin männynlatvojen taa.

Onni on jälleen päättänyt kääntää hymyilevät kasvonsa puoleeni! Nuorempana olin oikein onnekas arvonnassa jos toisessakin. Vielä tuossa 6-7 vuottakin sitten kaikki meni juuri niin kuin pitikin, mutta sitten taisi olla liikaa onnea rakkaudessa, muuten kun se ei enää potkinutkaan. Vaan jokin aika sitten sain viestin, että olin voittanut oppikirjakustantamon arvonnassa ja sitten pari viikkoa taapäin voitin Roobedoon giveaway'ssä

  tällaisen lehden.
Tykkään Roobedoon blogista, löysin sen etsiessäni pari vuotta sitten kuvia paitapuvusta ja olen siitä lähtien seurannut sitä innokkaasti. R. neuloo, virkkaa ja ompelee, varsinkaan tuota viimeistä ei kauhean monista (suomalaisista) blogeista löydä. Ainakaan aikuisille ompelemista.

Lehden pitsimallit ovat aivan ihania, pääsääntöisesti malleja on helppo lukea, tähän mennessä yksi symboli on jäänyt epäselväksi. Minulla on työkaveri, joka taitaa japanin, harmi vaan, ettei ole käsityöihmisiä. Tänään ruokatunnilla yritettiin yhdessä ratkaista arvoitusta, mutta mysteeriksi jäi.

Ja hyvä tuuri jatkuu: kolmen viikon päästä on muutto uuteen kotiin. Kyllästyin lopullisesti alakerran deekun, joka tietenkin on nimeltään Onni, meluamiseen, jota taloyhtiön hallituskaan ei saa aisoihin. Löysin kivalta paikalta kivankokoisen asunnon kohtuuvuokralla ja niinpä sitten muutto odottaa. Asunnon yhteydessä on jopa takapiha, josta olen haaveillut aika kauan, nyt saan vihdoin istuttaa pionin! Ja raparperipuskan! Ja kaikkea mahdollista ihanaa!

PIKKU-UKON SUKAT

Lapsenlapsi täytti lauantaina vuoden. Lahjaksi vein lelukissan ja palapelejä, arvelin, ettei lapsonen osaisi villasukkia arvostaa. Vaikka sankari kyllä oikeasti nautti eniten muovikääreissä olevista palapeleistä, niitä kelpasi pureskella, heitellä lattialle ja tutkiskella intohimoisesti. Sukat tässä

Huomatkaa myös kaktus! 81-vuotias vaari pitää hyvän huolen kasveistaan, pikkuposliinikukka rehottaa ja kuvan kaktus kukkii hurjasti päästyään joskus lokakuun puolella huoneen lämpöön. Pistetäänpäs vielä toinenkin

Reisu oli kiva, lapsoset somia ja vaakkukin oli hyvässä kunnossa, vaikka muuta ehdinkin jo hetken pelätä. Kotimatkalla poikkeilin tehtaanmyymälöissä, Vaajakoskella Pandan  aarteilla, Pihtiputaalla Nanson hiukan niukoilla rekeillä ja vielä Rantsilassa Kylmäsellä. Tarkoitus oli käydä jo Hämeenlinnassa Nansolla, mutta unohtui kaiken söhellyksen keskellä. Se korjaantunee joulun jälkeen.

SUKKIA VAIN

Jotakin olen nyhrännyt kaikkina pimeinä iltoina television ääressä, mutta ei saavutukset kovin vaikuttavalta näytä.

Vihreissä, pitkissä ja raidallisissa lankana Nallea, vihreä väri vastaa aika lailla todellisuutta mutta tuo sininen raita on oikeasti kyllä hyvin lähellä sireenin lilaa. Oranssit jarrusukan töpöt on neulottu Seitsemästä veljeksestä. Nalle vain olisi kovasti mukavaa neulottavaa, mutta nykyinen perus-Nallen värien kirjo on aika ankea. Parhaat värit näkyy laitettavan 7V:een, mutta minulle se on ihan liian paksua, niin neulottavaksi kuin pidettäväksikään. Jarrusukat Oskulle, pian 1 vee, ja isot isälleen, jalka 46-47.

Kuvassa olevien lisäksi olen värkännyt kahdet lilat pitsisukat, mutta toiset menivät työkaverille kiitokseksi marjoista, toiset taas tytölle kiitokseksi vierailusta. Kudoskelen nykyään sukkia varastoon (jos ei ole muuta sellaista työn alla, johon ei niin kauhean huolellisesti tarvitse keskittyä), jos vaikka sattuisi olemaan pienen lahjomuksen tarvetta.

Stockmannilla oli taidekirjojen joukossa pino tällaisia:

Kesällähän ompelin pari kassinteelmää. Tämä ainakin vaikuttaa hyvin selkeältä ja käyttökelpoiselta. Kirjassa on 15 erilaista laukkua kaavoineen ja ohjeineen. Kaikki mallit on ommeltu valkoisesta kankaasta, hieno kangas tai nahka ei vie huomiota itse mallilta.

Ei vain oikein tunnu olevan energiaa ompelemiselle nykyään. Töissä on haastavaa, kuten hauskasti nykyään sanotaan, ja autoni on ollut jo kolme viikkoa korjaamolla. Töihin kulkemiseen menee tuhottomasti aikaa ja kai se vähäkin tarmonripe häviää viimeistään kotimatkalla. Makuuhuoneessa, jossa teoreettinen ompelupöytäni sijaitsee, on aina vähintäänkin hämärää, eikä sekään juuri innosta ompelemaan. Minulla olisi parikin mekkosuunnitelmaa ja näitä laukkujakin olisi kiva kokeilla, mutta ei sitä sitten loppujen lopuksi viitsi. Pöh.

MEILLÄPÄ ASUU PIKKUKARHU

Herra Hyytiäinen lähti pari viikkoa sitten olohuonettani vihreämmille laitumille mursuilemaan ja viime keskiviikkona tänne saapui Sulon kaveriksi pikkuinen rex-marsu

Kudoin tuossa kolmet junasukatkin, mutta unohdin kuvata. Sukat meni lapsenlapselle ja jos hyviksi osoittautuvat, kudon pian lisääkin. Otetaan sitten ne kuvat.

TULIAISIA

Kävin työreisulla Helsingissä. Melkein olisi voinut jäädä reisu tekemättä, kaikenlaista pikkuharmia, mutta Akateemisesta löysin onneksi pari kirjaa. Lisäksi kävin Oulunkylän Lankamaailmasta, mutta koska olin vain käsimatkatavaroin liikkeellä, en ostanut sieltä yhtään mitään. Oho! Olihan valikoima hiukan Prisman lankahyllyä laajempi, mutta hinnat hillitsi ostointoa riittämiin. Jos vielä teen monivärisen kirjoneuleen, sitten voisin siellä piipahtaa.

Olen varmaan lapsesta lähtien tykännyt fair isle -kuvioista ja nyt löytyi tällainen opus 25 eurolla, mikä on vielä käsityökirjalle kohtuullinen hinta. Kirjassa on alussa ohjeita kirjoneuleen suunnitteluun ja neulomiseen (en esim. tiennyt että silmukasta tulee erikokoinen sen mukaan, ottaako langan toisen langan ylä- vai alapuolelta) ja sitten erilaisia valmiita kuvioita.Toisessa kirjassa opetetaan piirtämään oma yläosan peruskaava ja varioimaan sitä, mutta mitä hittoa, netistä pitää kuulemma erikseen hakea tietyt piirtämistä ohjaavat mittapisteet. Höh, miksi niitä nyt ei sitten voinut liittää tähän opukseen? Joka tapauksessa tämä pitää testata ensi tilassa, sillä vaikka olisin normaalipainoinenkin, kroppani mittasuhteet eivät vastaa keskivertoarvoja enkä juuri koskaan pysty käyttämään valmiskaavoja sinällään. Ihanana toiveena olisi, että kun teen sen peruskaavan ja ymmärrän hiukan kuosittelua, niin sitten voinkin tehdä Burdan valmiskaavoista omat oikeanmuotoiset versiot.

Helsingissä oli työkokous ja alunperin piti käyttää toinen päivä hyödyllisesti työn merkeissä. Jälkimmäinen päivä muuttuikin vapaapäiväksi enkä saanut enää vaihdettua matkalippuani eli sain luvan tappaa aikaa kaupungilla luuhaten. Joko on niin, että olen vihdoin järkevöitynyt olemaan ostamatta lankoja ja kankaita ihan vain kun halvalla saa ja kaunista on, tai sitten ei vain osunut mitään kohdalle. H:n Eurokangas on normaalisti ihana!, mutta selvisin sieltäkin ilman ensimmäistäkään edullista palakangasta. Kävin sitten kaupunginmuseossa katsomassa näyttelyn Enemmän funkista, Reino. Se oli oikein viihdyttävä, tykkään mustavalkoelokuvista kovin, ja tässä kerrottiin kotimaisen elokuvan takavuosien lavastuksista.

Ensi viikolla on tentti, johon lukeminen on ollut äärettömän vastenmielistä. Kaikki muu tuntuu mukavammalta ja tärkeämmältä, jopa siivoaminen! Ja kuinkas lystiä olisikin levittää kankaita ompelupöydälle ja vähän leikellä. Suu on todella kipeä ja ensi viikolla otetaan koepala, eli se tullee olemaan vielä kipeämpi. Elättelen toivetta parista sairaslomapäivästä, puhetyöläiselle kipeä suu voi olla hankala.

EI JAKSA, EI EHDI

Tämä

 on ihan kiva työ, mutta vaatii liikaa keskittymistä. Siksi aloitin tämän

Siksak-neuleesta tulee mekko, samalla mallilla kuin musta pitsinen (jota en ole jaksanut viimeistellä). Tähän uppoaa kätevästi muutamakin sata grammaa sinisävyisiä lankoja ja taas on lankalaukku vähän kevyempi. Ajatus polvipituisista neulemekoista niin kovasti houkuttelee, vaikka tosi asiassa ne kuitenkin villaisina ovat liian kuumia sisätiloihin ja lyhythelmaisina kylmiä pakkaskeleillä.

Sain sentään pestyä olohuoneen ison ikkunan ja sitten siirrettyä huonekasvit sisälle, ensi yöksi saattaa tulla pakkanen. Ei ollut häävi viime kesä, mutta vielä tympeämpää on pian alkava ainainen koleus ja vedentihku. Sitten tulee räntää kuinka ja pitkään ja lopulta koko maailma peittyy lumeen ja harmauteen. Ensi kesään on niin pitkä aika, ettei sitä osaa edes ajatella. Ihmiset ovat erilaisia, mutta minä en ole syksy- tai talvi-ihminen enkä sellaiseksi opikaan. Pilvisen kesän jälkeen huomaa vielä paremmin, kuinka kunnon lämpöä ja auringonpaistetta tarvitsisikaan.

Mursu kävi uudestaan eläinlääkärillä, tällä kertaa englanninkielisesti. Ihan pätevä tuntui olevan, poika sai lääkkeitä ja on vihdoin alkanut toipua. Koto kaipaisi suursiivousta, mutta kun pitäisi lukea tenttiinkin. Loppujen lopuksi en jaksa kumpaakaan, pöh. Onneksi on sentään kokopäivätyö, jota voi syyttää ajan ja energian viemisestä. Oikeasti pitäisi heittää televisio ja mokkula roskiin ja rajoittaa neulominen tuntiin päivässä.

POTEVALLE HOITOA

Neuloin siis työkaverille, reumaatikolle, ranteenlämmittimet. Koskapa en löytänyt virallista reumalankaa, kokeilin vihdoin alpakkaa, tässä tapauksessa Kauhavan Kangas-Aitan (??? onkohan toimenkuva vähän muuttunut) Silje alpakkaa Taitoshopista. Ihanaahan lanka oli, pehmoista eikä lainkaan kutittavaa tai tikkuista, mutta kyllähän sille hintaakin isommissa töissä tulisi.

Pitsimekon kappaleet ompelin viime viikonloppuna radion kuunnelmatarjonnasta nautiskellen. Nuorempana radio oli minulle elinehto ja kuunnelmat oli parasta lukemisen jälkeen. Kankkulan kaivo, jota lähetettiin ehkä kerran vuodessa uusintoina, oli ihan superhauska, mutta kyllä siitäkin on ainakin osin aika ajanut ohi. Mutta siis mustan ohuen neuleen yhdistämisen taustalle sekin sopi. Ja Tiimarin +4-lasit on pakko olla keskellä päivää lukulampun valossakin, muuten menisi käsikopelolla.

Ostin eilen kankaan, oli ihan pakottava tarve alkaa värkätä mekkoa.

Ensimmäisenä ajatuksena oli jokin siksak-kuvioinen, mutta sellaista ei löytynyt Löytöpalasta eikä Eurokankaasta, mutta jälkimmäisestä löytyi tämä. Vähän turhan kallis, puhdasta tekokuitua, yäk, mutta paksuus ja väri sekä kuvio olivat tarkoitukseen sopivat. Myyjä vielä kätevästi myi pakan lopun 2,90 m, vaikka pyysin 2-2,5 metriä. Toisaalta nyt voin kokeilla kietaisumallista ratkaisua. Ajatuksena sellainen reipas arkimekko, jonka voi pukea vaikka farkkujen päälle. Jutun pohjimmainen idea on kuitenkin erilliset koristelut, turkoosia pitsiä helmaan ja kirjailuja miehustaan ja ranteisiin. Saas näkeä, kirjailua en ole tällaiselle kankaalle kokeillut, joskus sentään neuleelle ja siihen kirjominen oli työlästä.

Marsu Hyytis (sillä on toki komea kasvattajanimi, josta ensin tuli Hyytiäinen ja se vielä lyheni Hyytikseksi) kävi torstaina eläinlääkärillä. Rehveli oli jo laihtunut aika tavalla, olin aika huolissani ja itse asiassa valmistautunut luopumaan. Vaan poika tutkittiin, kuvattiin, otettiin paljon kokeita ja ainoa, mitä löytyi, oli takahampaisiin kasvaneet piikit. Mursujen yleinen vaiva, josta päästiin hampaita hiomalla. Toivon mukaan alkaa poika pönäköityä taas, ainakin ruoka maittaa jo vähän paremmin. Pikkuelukatkin voivat olla hyvin rakkaita.

Itselläni on ilo päästä maanantaina Hamsulle eli hammas- ja suusairauksien yksikköön hoidettavaksi. Pitää olla onnellinen, että hoidetaan, mutta kyllä suun ronkkiminen on ällöttävää, Hyytis sentään rauhoitettiin, minua tuskin sentään.

SORMIKKAAT

Sain sormikkaat valmiiksi.

Maija on ihan kiva lanka, vaikka Vuorelman Veto on kyllä pehmeämpää. Väri on reippaamman turkoosi kuin kuvassa. Alla pilkistelee ensi talven harrastus, pääsin vasta varasijalle hopeasavikurssille, mistä mälsääntyneenä ilmoittauduin opettelemaan ranskaa. Voisi silti joku hopeasavilainen peruuttaa, tulisi vaikka savelle allergiseksi tai jotain sellaista. Hankin savea ja polttimen pari vuotta sitten, mutta ei siitä oikein avuin tahdo mitään tulla.

Marsulan yllä lepää tumma pilvi! Nostin Hyytiäisen ja Sulon keittiöön jaloittelemaan ja hokasin, että Hyytiäinen on laihtunut mainittavasti. Punnitsin, ja jäpikkä on lyhyessä ajassa menettänyt painoaan 200 grammaa. Itse asiassa siitä on tullut ronkeli, huutaa ruokaa, vaikka häkki on täynnä porkkanaa, heinää, pellettiä ja tomaattia. Olen viime viikkoina puhunut siitä varsin rumasti juurikin sen määkymisen takia ja nythän se on tietysti minun syytäni! Raukka yrittää varmaan nälkälakolla parantaa elinolojaan ellei sitten ole depiksessään menettänyt elämänhaluaan. Viisas ei hankkisi lemmikkejä, loppu on aina niin surkeaa kestettävää.

ARVONTA

Minä en ole tällä kertaa arpomassa, mutta täältä löytyy osallistumisohjeet. Lycka till!

Lisäksi pohdiskelen, miten saisin tehtyä sellaisen hakusanapilven. Osaako joku neuvoa niin, että minäkin ymmärrän?

JIIHAA

Musta mekko on ompeluvaiheessa, joka on siitä ikävää työtä, ettei sitä voi tehdä televisiota katsellessa. Toisekseen ohuen mustan neuleen ompelu on yhtä s***aa näillä ikänäöillä, vaikka sitten olisi Tiimarin +4-lasit silmilläkin. Mutta josko nyt ottaisi ensi viikonlopun tehtäväksi viimeistellä sen.

Juhlan kunniaksi aloitin sormikkaat

Sormien neulominen olikin yllättävän helppoa, kun jouduin laiskuuttani tyytymään joskus epähuomiossa ostamiini puisiin puikkoihin. Ne ovat lyhyemmät, joten mahtuvat liikkumaan sutjakammin, ja puisina eivät liu'u pois paikoiltaan, vaikkei puikolla monta silmukkaa olekaan. Väri on ihana, kun keksin, että petrooli on oikeastaan tumma turkoosi :).

Kävin vaihteeksi sairaalassa, vitsi on siinä, että hyppään siellä yhtenään kaiken maailman pikkuvaivoista. Ihan joka eukko ei käykään hammaskiven poistossa yliopistollisessa sairaalassa, mutta ilmeisesti minulle on luovutettu kausikortti OYS:iin. Syyskuussa saan ilokseni kokea koepalan oton suun sisältä. Siinä vaiheessa jälkihoitona tapahtuvaan hemmotteluun taida riittää ihan vähä lankamäärä. Tuo sormikkaissa käyttämäni Maija on aika mukavan oloista ja TaitoShopissa oli runsaasti värejä ja sävyjä. Siitähän voisi tekaista vaikka railakkaan värisen Fair Isle -villuri.

Kirjastoon oli ilmestynyt uusi Käsitöö. Innokkaasti olen jokaisen suomennetun numeron tähän asti ostanut, vaikken mitään vielä ole saanut ohjeista toteutettua. Nytkin oli aika soman näköiset sormikkaat mukana.

EI SITTEN

Kun viime syksystä lähtien olen odottanut uutta Porttia, niin totta ihmeessä tajusin eilen sen menevän päällekkäin pakollisen työreisun kanssa. Tietysti samaan syssyyn vielä rästitentti, jonka peruuntuessa pitää maksaa ainakin 50 € ylimääräinen maksu ekstratentusta. Huokaus.

Siksi ostin aamuisella mustikkareisulla, ihan kauppatorilta poimin valmiissa laatikossa, myös Taitoshopista sormikaslangat. Takana häämöttää joku iankaikkisen vanha lankalöytö Kontista, Novitan oliko se nyt Karhu-nimistä silkkisekoitetta, uudessa olomuodossaan pallobaskerina. Kaikkein alimpana uusi duffelini, joka on aika kivan tumman petroolin värinen, vaikka Ällöksen kuvassa se oli kyllä heleämpi ja vaaleampi. Turkoosi on niitä värejä, joita aina vain rakastan ja sopinee (nykyään) harmaatukkaiselle siinä missä tummatukallekin.

Vaan kyllä pännii!!!

PITSIMEKKO

Olen kyllä ollut ahkerasti työn parissa, mutta eihän kakkosen puikoilla tico ticosta ihan hetkessä pitsimekkoa neulota. Ainakaan koossa - olisko 52! Toisaalta halusin jotain sellaista, jota voi vähän kauemminkin neuloa keskittymättä, toisaalta minulla on intianpuuvillainen mekonloippana, josta vähän otin ideaa. Helmakappale levenee hieman, yläosa päättyy rinnan alle ja hihoista tulee varmaan vähän kyynärpään yltä alkavat. Toivoa vaan sopii, että tulos miellyttää, muuten on mennyt jokunen tunti turhaan.

Syksyyn jo suunnataan. Työ alkoi viikko sitten ja nyt jo täytellään talven kalenteria. Viime talvena istuin luennoilla, ja vaikka tenttiminen stressasikin, niin kuitenkin jo etsiskelen sopivaa harrastusta pimeisiin iltoihin. Vähän haaveilin arabiasta, mutta ilmeisesti sitä ei tällä hetkellä kysynnän puutteesta järjestetä. Harmi, olisi riittävän eksoottista ja toisaalta sitä voisi työssäkin hyödyntää. Piirtämään voisin mennä, vaan kun tietäisi, mitä siistiä sisätyötä tekevän olkapää siitä tällä kertaa tykkäisi. Onnistuin nimittäin viime keväänä saamaan lihakset niin jumiin, ettei vieläkään tahdo käpälä pelittää (ja toisella puolellahan juuri vaivasi jäätynyt olkapää). Vaan onneksi on pilates, siinä on kuulkaa, hyvät käsityöläiset, sellaista terapiaa selälle, harteille, niskalle ja vaikka mille, ettei paremmasta väliä! Lämpimästi suosittelen kaikille.

Kävin tänään Hailuodossa. Mökkilomia lukuun ottamatta sinne pitää lähteä yllättäen, ennakkoon suunnittelematta. Ilma oli just mukava, melko lämmin, tuuli luoteesta, ja niinpä saari oli väkeä täynnään. En ostanut lankoja enkä valmiitakaan tuotteita, näin taisi olla ensimmäistä kertaa minun luodon reisuillani. Sen sijaan ostin kaksi siikaa, koska aion opetella syömään (ja toki laittamaankin) kalaa ihan oikeasti. Uunisiika on helpoimmasta päästä näin aloittelijallekin ja siian mausta olen kyllä aina pitänyt. Keittiötuuriin heittäydyttyäni tein vielä mansikka-raparperipiirakankin, oman maan raparpereista. Siis Biolanilta ostetun maan, jonka kannoin parvekkeelle Ikea-pussiin. Tänä kesänä parvekeviljely hiipi kuvioihin vähän kuin varkain, ja tuttuun tapaan suuri osa viljelyksistäni menikin pieleen, valmiit yrtit kuolivat heti, salaatti ei jaksanut kasvaa, tilli kuivui... Mutta raparperi rehahti kasvamaan, vaikka siirsin sen vasta juhannuksen jälkeen. Samoin kesäkurpitsa ja tomaatit lykkäävät vartta ja lehteä. Ensi keväänä asiaan täytyy paneutua hartaudella ja ainakin tomaateille täytyy tarjota suojaava peitto.

Ehkä tällaisilla harrastuksilla saisi tuon tulevan talven nitistettyä, on niin ikävä helteistä ja heleää kesää jo nyt.

KUMMIKÄRMESTÄ

kumikäärmeennahkainen luxus-laukku

sininen laukku, uskokaa tai älkää

Näillä hurmaavilla laukuilla alkaa neljäs blogini. Vuodatus kärähti joskus juhannuksen tietämillä ja ylläpito lupaa sen mahdollisesti toimivan jälleen parin viikon päästä. Harmi vaan, että vietän parhaillaan kesälomaa ja luovuuteni on hurjimmillaan. 

Loman alkuviikot meni ystävän ja sitten sukulaisen kanssa. Mutta nyt mahtuu keittiönpöydälle kone ja kankaat, ja tällaisten kanssa olen puuhastellut. Minulla on Aleksi 13:sta ostettu punainen laukku, josta piirsin suurpiirteiset kaavat. Lukkoja tilasin alkukesästä Karnaluksista ja hyvin meni tilaus, maksoin tilille ja paketti toimitettiin parissa päivässä. Tuollaisia kääntölukkoja en löytänyt mistään Suomesta, tiedä sitten, enkö vain osannut hakea. Toisaalta K:ssa lukot maksoivat pari euroa kipale, kun pieni magneettilukko näkyi oululaisessa kangaskaupassa maksavan kympin. Sininen kangas on jotain silkkipaperimaista teko"nahkaa" Eurokankaasta, valkoinen kumikäärmeennahka myös E:sta. Vuoriksi siniseen lakanakangasta ja valkoiseen ostin kirpparilta jonkin tekokuitupalan. Tein sinisen ensin, enkä ymmärtänyt vahvistaa pohjaa erikseen, kaikkiin kappaleisiin laitoin vain kiinniommeltavaa tukihuopaa (E:sta). Neulepuikkokassiksi se välttää noinkin, mutta valkoiseen ymmärsin kysyä kiinnisilitettävää vahviketta Löytöpalasta. Koru löytyi Glitterin alennuksista. Ihan kivoja pussukoita, mutta kehdanneeko noita ihmisten ilmoilla käyttää.

On ihanaa, kun voi levittää kaikki ompelukset pitkin pöytää ja väkerrellä vaikka aamusta iltaan. Vielä on kaksi viikkoa aikaa puuhailla ja seuraavaksi taitaa syntyä punainen laukku.

alkuyskimistä

testailen